Bob Kulick
| Bob Kulick | |
|---|---|
 Bob Kulick esiintymässä vuonna 2017. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Robert Joel Kulick |
| Syntynyt | 16. tammikuuta 1950 Brooklyn, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 28. toukokuuta 2020 (70 vuotta) Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Ammatti | muusikko, tuottaja, lauluntekijä |
| Sukulaiset | veli Bruce Kulick |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1972–2020 |
| Tyylilajit | hard rock, glam rock, shock rock, heavy metal, poprock, taiderock, dance, jazz, disco |
| Soittimet | kitara, basso, laulu |
| Yhtyeet | Kiss, Paul Stanley, W.A.S.P., Meat Loaf, Michael Bolton, Lou Reed, Doro, Balance, Diana Ross, Motörhead, Tim Curry, Alice Cooper, Mark Farner, Janis Ian, Was (Not Was), Kris Hadlock, Spys, Blackthorne, David Glen Eisley, Skull |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Robert Joel ”Bob” Kulick (16. tammikuuta 1950 – 28. toukokuuta 2020) oli yhdysvaltalainen muusikko, tuottaja ja lauluntekijä.[1] Kulick loi mittavan uran sessiomuusikkona eri yhtyeissä ja kokoonpanoissa, ja hän ansaitsi urallaan yhteensä 14 kulta- tai platinalevyä.[1] Hän soitti esimerkiksi Kiss- ja W.A.S.P. -yhtyeiden sekä Lou Reedin, Michael Boltonin ja Meat Loafin albumeilla.[2][3]
Kulick aloitti uransa 1970-luvulla, ja hän oli ehdokas Kiss-yhtyeen kitaristiksi vuonna 1972.[2][4] Paikan yhtyeessä sai kuitenkin Ace Frehley.[4] Kulick ja Kiss päätyivät tekemään yhteistyötä 1970- ja 1980-luvulla, ja Kulick soitti sessiomuusikon roolissa yhteensä neljällä yhtyeen albumilla,[2] sekä yhtyeen laulaja ja kitaristi Paul Stanleyn vuoden 1978 sooloalbumilla.[4] 1970-luvulla Kulick soitti myös esimerkiksi Lou Reedin albumilla Coney Island Baby.[2] Meat Loafin kiertuekokoonpanossa Neverland Express hän soitti vuosikymmenen ajan.[2]
Kulickin nuorempi veli Bruce on myös kitaristi. Hän soitti Kiss-yhtyeen kitaristina vuosina 1984–1996 ja päätyi yhtyeeseen Bobin avustuksella.[4]
Lauluntekijänä Kulick tunnettiin muun muassa David Glen Eisleyn kanssa tekemästään kappaleesta ”Sweet Victory”.[3][1] Hän sävelsi musiikkia muun muassa televisiosarjoihin, elokuviin ja videopeleihin.[1] Hän toimi myös esimerkiksi thrash metal -yhtye Metallicalle osoitetun tribuuttialbumin tuottajana vuonna 2005; Motörhead-yhtyeen albumille levyttämä versio Metallican kappaleesta ”Whiplash” voitti parhaan metalliesityksen Grammy-palkinnon vuonna 2005.[2][1]
Kulick kuoli toukokuussa 2020. Hän oli kuollessaan 70-vuotias.[2]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Crimson Idol (1992)
- Still Not Black Enough (1995)
- Alive II (1977)
- Killers (1982)
- Creatures of the Night (1982, yksi kappale)
- Paul Stanley (albumi) (1978)
- Michael Bolton (1983)
Muita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Janis Ian: Night Rains (1979)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Kulick, Bob: Bob Kulick – About bobkulickmusic.com. 2018. Bob Kulick. Arkistoitu 25.6.2020. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Eriksson, Anssi: Kissin, Lou Reedin ja W.A.S.P.:n kanssa työskennellyt kitaristi Bob Kulick, 70, on kuollut soundi.fi. 29.5.2020. Soundi. Viitattu 31.5.2020.
- ↑ a b Ikonen, Niko: Legendaarinen sessiokitaristi ja Paavo Pesusieni -biisin säveltäjä Bob Kulick on kuollut episodi.fi. 30.5.2020. Episodi. Viitattu 31.5.2020.
- ↑ a b c d Prato, Greg: Bob Kulick – Biography & History allmusic.com. AllMusic. Viitattu 31.5.2020. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
