BTR-40

BTR-40
BTR-40 Israelin panssarijoukkojen museolla Yad La-Shiryonissa.
Aseen tyyppi	panssaroitu henkilönkuljetus- ja tiedusteluajoneuvo
Alkuperämaa	Neuvostoliitto
Palvelushistoria
Valmistushistoria
Suunnittelijat	Dedkov OKB
Suunniteltu	1947–1949
Valmistajat	GAZ
Valmistusvuodet	1950–1960
Tekniset tiedot[1]
Paino	5 300 kg
Pituus	5 m
Leveys	1,9 m edestä 2,01 m takaa
Korkeus	1,83 m
Miehistö	2 + 8
Panssarointi	runko edestä 13–15 mm etulevy 11 mm runko takaa 7 mm katto 6 mm pohja 4 mm
Pääaseistus	1x 7,62 mm SG-konekivääri
Teho	78 hv 3 400 RPM
Polttoaineen määrä	bensiini
Teho/paino	14,7 hv/t
Toimintasäde	300-480 km tiellä 240 km maastossa
Huippunopeus	78 km/h tiellä 20–25 km/h maastossa
Infobox OK

BTR-40 (ven. БТР-40) oli Neuvostoliitossa suunniteltu ja valmistettu panssaroitu henkilönkuljetus- ja tiedusteluajoneuvo. BTR-40 suunniteltiin toisen maailmansodan jälkeen korvaamaan amerikkalainen M3-panssariauto ja neuvostoliittolainen BA-64-panssariauto. Sarjatuotanto jatkui vuodesta 1950 vuoteen 1960.

Neuvostoliitto oli alkanut toisen maailmansodan kuluessa käyttää panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja. Vanhempi vaarallisempi tapa oli kuljettaa joukkoja panssarivaunujen päällä. Miehistönkulejtusajoneuvoja olivat erityisesti yhdysvalloistasaadut M3-panssariautot, joita oli käytetty myös monissa muissa eri tehtävissä tiedusteluajoneuvosta yhteysajoneuvoksi. Sodan vielä kuluessa oli alettu valmistaa myös kotimaista BA-64-panssariautoa. Sen valmistus päättyi vuonna 1946 ja sen käyttö jatkui aina 1950-luvulle saakka. BA-64:n ongelma oli sen pieni koko, joka teki esimerkiksi panssaroinnin lisäämisestä tai aseistuksen kehittämisestä vaikeaa. Näimpä vanhan jatkokehittelun sijaan päätettiin rakentaa uusi ajoneuvo GAZ-63 4x4-kuorma-auton pohjalle.^[1]

Sodan jälkeen uusien panssariatojen valmistusta varten perustettiin GAZ:n uusi suunnitteluosasto (Dedkov OKB), jonka johtoon nousi V. A. Dedkov. BTR-40:n suunnittelutyöt alkoivat vuonna 1947 ja päävastuu oli insinööri V. K. Rubtsovilla. Rubtsov toimi myös monien sittempien panssariautojen parissa. Ensimmäiset prototyypit olivat valmiita vuoden 1947 lopulla. Uutta ajoneuvoa vaadittiin kahteen eri tehtävään, kahdeksan sotilasta kuljettavaan panssariajoneuvoon, sekä ilmatorjuntakykyiseen tulitukiajoneuvoon. Molempien versioiden ensimmäiset prototyypit muistuttivat pääpiirteiltään BA-64-autoja. Molemmat versiot suunniteltiin uudelleen vuonna 1949, jolloin BTR-40 sai lopullisen ulkomuotonsa.^[1]

BTR-40 koekäytettiin ja hyväksyttiin armeijan käyttöön vuonna 1949. BTR-40 oli tavallinen versio ja BTR-40A tulituki- ja ilmatorjuntaversio. Tehtaalla sitä valmistettiin nimellä GAZ-40 ja armeijassa sille annettiin luokittelu Bronetransporter, eli "panssaroitu kuljettaja". Sotilaiden keskuudessa siitä käytettiin neljäänkymmeneen viittaavaa lempinimiä Sorokovka. Sotilaiden kuljettamisen lisäksi BTR-40 oli tiedustelu-, komento- ja tulitukiajoneuvo. Monen eri roolin takia se ei soveltunut erityisen hyvin niistä mihinkään. Tiedustelukäyttöön ajoneuvo oli liian suurikokoinen ja merkittävä puute oli myös amfibikyvyn puuttuminen. Kuljetuskäyttöön se oli liian pieni. Päältä avoin ajoneuvo oli myös altis epäsuoralle tulelle, joskin myöhemmin valmistettiin katettuja versioita. BTR-40-ajoneuvoja valmistettiin yhteensä noin 8 500 kappaletta. Sarjatuotanto kesti vuodesta 1950 vuoteen 1960. BTR-40:n pohjalta suunntieltu BRDM alkoi korvata sitä vuodesta 1958 lähtien. Neuvostoliiton ulkopuolella BTR-40:tä myytiin useisiin eri Neuvostoliiton liittolaismaihin.^[1]

•  Burundi, 20 kpl
•  Guinea, 16 kpl
•  Guinea-Bissau, 35 kpl
•  Indonesia, 40 kpl
•  Jemen
•  Laos, 30 kpl
•  Pohjois-Korea
•  Tansania
•  Vietnam

^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta BTR-40 Wikimedia Commonsissa