Austromarxismi

Austromarxismi eli uusmarxilaisuus on sosialistinen suuntaus, joka 1800-luvun lopulta lähtien kehittyi Karl Kautskyn toisessa internationaalissa edustamaa kantaa seuraten. Se suhtautui kriittisesti sekä bolševismiin että sosiaalidemokratiaan^[1] ja vaikutti erityisesti Itävallassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun Itävallan sosiaalidemokraattinen puolue hyväksyi sen toimintansa pohjaksi vuonna 1926.

Austromarxismin johtava teoreetikko oli Otto Bauer sekä hänen rinnallaan Friedrich Adler ja Julius Deutsch. He yhtyivät pääosiltaan Marxin käsitykseen taloudellisen kehityksen kulusta, mutta kehittivät siitä poiketen opin ns. demokratian itsepuolustuksesta, minkä mukaan vain aseellisen kaappausyrityksen tukahduttaminen tai järjestelmällinen sabotaasi oikeuttavat sosiaalidemokraatit turvautumaan voimakeinoihin.^[2]

Austromarxismiin perustuva Itävallan työväenliike sotilaallisine suojajoukkoineen kehittyi järjestöllisesti voimakkaaksi, mutta 1930-luvun taitteessa se joutui sisäpoliittisiin vaikeuksiin, jotka fasismin voimistuessa johtivat aseellisiin yhteenottoihin. Vuonna 1934 Engelbert Dollfussin johtama hallitus julisti sosiaalidemokraattisen puolueen laittomaksi Itävallassa.

Austromarxismista muodostuneilla vasemmistososialistisilla suuntauksilla on ollut poliittista vaikutusta myös muissa maissa, myös Suomen työväenliikkeen piirissä. SDP:ssä 1920-luvulla syntyneiden erimielisyyksien yhteydessä Väinö Huplin kannattajat eli huplilaiset kutsuivat omaa linjaansa austromarxilaiseksi.^[3]

• Detlev Albers u.a. (Hg.), Otto Bauer und der "dritte" Weg. Die Wiederentdeckung des Austromarxismus durch Linkssozialisten und Eurokommunisten, Frankfurt/M 1979