Alankomaiden kommunistinen puolue

Alankomaiden kommunistinen puolue (hollanniksi Communistische Partij Nederland, CPN) oli vuosina 1909–1991 Alankomaissa toiminut kommunistinen puolue puolue. Se tunnetaan myös nimellä Hollannin kommunistinen puolue.^[1] Alankomaiden kommunistisen puolueen alkuperäinen nimi oli Sosiaalidemokraattinen puolue.^[1]

Sosiaalidemokraattinen puolue (SDP) perustettiin vuonna 1909.^[1] SDP:n perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja oli David Wijnkoop.^[2]

SDP vaihtoi nimensä Alankomaiden kommunistiseksi puolueeksi 17. marraskuuta vuonna 1918 ja otti ohjelmaansa marxismi-leninismin.^[1] Huhtikuussa vuonna 1919 CPN liittyi Kominterniin. Alkuvuosina puoluetta heikensivät erimielisyydet, jotka johtivat trotskilaisen Henk Sneevlietin ympärille muodostuneen oppositioryhmän eroon ja jäsenmäärän kutistumiseen. Jäsenmäärä kasvoi kuitenkin 1930-luvulla ja oli 11 000 vuonna 1940.^[3][1]

Toisen maailmansodan aikana toukokuussa vuonna 1940 CPN perusti saksalaismiehitystä vastustaneen maanalaisen vastarintaliikkeen, minkä seurauksena natsi-Saksan miehityshallinto kielsi puolueen toiminnan. Helmikuussa vuonna 1941 CPN osallistui yleislakon organisointiin. Miehityshallinto mursi kuitenkin lakon kovin ottein ja aloitti CPN:n jäsenten maanlaajuisen vainon. Yli puolet CPN:n jäsenistä menetti henkensä taistelussa miehittäjiä vastaan. Taistelun aikana CPN alkoi julkaista lehteä nimeltä De Waarheid (suom. Totuus), josta tuli sodan jälkeen puolueen pää-äänenkannattaja.^[1][3]

Sodan jälkeen puoluetta johti Paul de Groot. Vuoden 1946 parlamenttivaaleissa CPN sai 10,6 % annetuista äänistä ja 10 edustajapaikkaa parlamentin alahuoneeseen.^[3] Maolaiset erosivat puolueesta 1960-luvulla ja perustivat oman puolueen. CPN siirtyi politiikassaan 1970-80-luvuilla pois marxismi-leninismin linjalta ja sulautui lopulta yhteen kolmen muun puolueen kanssa vuonna 1991, jolloin syntyi sosiaalidemokraattisia ja liberaaleja arvoja edustava puolue nimeltään GreenLeft.^[1]