Akropolis (Ateena)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Akropolis
Ἀκρόπολις
Ateenan Akropolis.
Ateenan Akropolis.
Sijainti

Akropolis
Koordinaatit 37°58′18″N, 23°43′35″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Ateena, Attika
Historia
Tyyppi akropolis
Huippukausi arkaaiselta kaudelta roomalaiskauteen
Kulttuuri mykeneläinen kulttuuri
antiikki
Alue Attika
Kaupunki Ateena
Korkeus 156 m
Unescon maailmanperintökohde nimellä
Ateenan Akropolis
Aiheesta muualla

Akropolis Commonsissa

Ateenan Akropolis (m.kreik. Ἀκρόπολις, kreik. Ακρόπολη, Akrópoli) on Ateenassa Kreikassa sijaitseva akropolis eli linnavuori. Se on tunnetuin antiikin Kreikan linnavuorista, ja usein pelkällä Akropolis-nimellä viitataan juuri Ateenassa sijaitsevaan linnoitukseen, vaikka akropoliita sijaitsee useissa muissakin Kreikan kaupungeissa.[1][2][3]

Akropolis oli jo varhain Ateenan asutuksen keskus. Antiikin aikana siitä tuli kaupungin uskonnollinen keskus ja ennen kaikkea Athenen kulttipaikka. Akropolista pidetään koko antiikin kreikkalaisen hengen, taiteen ja arkkitehtuurin voimannäyttönä ja symbolina ja varsinkin klassisen kauden Ateenan voiman ja vaurauden ilmentymänä. Kukkulaan liittyvät niin Ateenan varhaisimmat kultit ja myytit kuin suurimmat uskonnolliset juhlatkin. Akropolis tunnetaan erityisesti suuresta Parthenonin temppelistä, Erekhtheionista sekä Propylaia-porttirakennuksesta.[2][4] Nykyisin Akropolis on Ateenan ja koko Kreikan tunnetuin ja vierailluin nähtävyys. Linnavuoren arkeologinen alue on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1987.[5] Akropoliin löydöksiä esittelee kukkulan läheisyydessä sijaitseva Akropolis-museo.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Akropolis Areiopagilta nähtynä.

Akropolis sijaitsee Attikan tasangon keskellä antiikin aikaisen ja nykyisen Ateenan kaupungin keskustassa. Kukkula kohoaa noin 90 metriä ympäröivää tasankoa korkeammalle ja noin 156 metrin korkeuteen merenpinnasta, ja se hallitsee edelleen kaupungin maisemia.[1][2] Kukkulan länsipuolella sijaitsee matalampi Areiopagin kukkula ja luoteispuolella Agoran alue. Antiikin Ateenan alakaupunki sijaitsi kukkulan ympärillä erityisesti sen pohjois- ja itäpuolella. Pohjoispuolella sijaitsee nykyisin Monastirákin kaupunginosa, itä- ja koillispuolella Plákan vanha kaupunki. Akropoliin ympäristö muodostaa nykyisin siitä nimensä saaneen Akrópolin kaupunginosan, jossa on muun muassa Akrópolin metroasema.

Akropolis muodostaa luonnonlinnoituksen, jossa on jyrkät seinämät ja sisäänkäynti ainoastaan länsipäästä. Kukkulan luoteis- ja etelärinteillä sijaitsi antiikin aikana lähteitä (mm. niin kutsuttu Mykeneläinen lähde), joiden ansiosta kukkula oli oivallinen linnoituksen paikka, sillä se kykeni näin kestämään pitkääkin piiritystä.[3]

Antiikin aikana Akropolis oli puutarhamainen paikka istutuksineen, suurine rakennuksineen ja patsaineen.[1] Nykyisin kukkula on lähes puuton ja auringon paahtama. Kukkulan ympärillä erityisesti sen pohjois-, länsi- ja eteläpuolella on puistoalue. Akropolis muodostaa yhdessä sen etelärinteen arkeologisen alueen sekä Agoran alueen kanssa yhtenäisen arkeologisen nähtävyyden ja autoliikenteeltä rauhoitetun jalankulkualueen.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria ja antiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateenan asutus syntyi alun perin Akropoliille ja sen välittömään ympäristöön. Akropoliin paikka on ollut asuttu viimeistään neoliittisella kivikaudella noin 4000 eaa. Linnoituksena sitä on käytetty viimeistään mykeneläisellä pronssikaudella 1000-luvulla eaa., jolloin se toimi mykeneläisen Ateenan kuningaskunnan keskuksena. Siellä oletetaan sijainneen Ateenan kuninkaiden palatsi. 1200-luvulla eaa. kukkula suojattiin vahvalla Pelasgimuuriksi (Pelasgikon) kutsutulla muurilla, josta on säilynyt joitakin osia varsinkin kukkulan lounaisosassa. Sen lisäksi kukkulalta on löydetty vähäisiä muita mykeneläisen ajan rakennusten osia. Kukkulan muut varhaisemmat jäänteet ajoittuvat geometriselle kaudelle.[1][2][6]

Rekonstruktiopiirros Akropoliista antiikin aikana.
Maalaus Akropoliista antiikin aikana. Leo von Klenze, 1846.

Mykeneläiselle ajalle sijoittuvassa kreikkalaisessa mytologiassa Akropolis oli paikka, jossa Athene ja Poseidon kilpailivat kaupungin omistuksesta. Poseidon loi paikalle suolavesilähteen. Athene voitti kilvan luotuaan kaupunkilaisia enemmän miellyttäneen oliivipuun. Akropoliihin liittyvät myös muun muassa kertomukset Kekropsista, tämän tyttäristä Aglauroksesta, Hersestä ja Pandrosoksesta, sekä Erikhthonioksesta ja Erekhtheuksesta. Antiikin ajalla monet myytit yhdistettiin ennen kaikkea Erekhtheionin temppelin paikkaan.

Viimeistään arkaaisella kaudella 700-luvulla eaa. Akropoliista tuli pyhä paikka ja Ateenan uskonnollisen elämän keskuksia. Tuolloin paikalle perustettiin kaupunkia suojelevan Athene Poliaan kultti, sekä rakennettiin tämän varhaisin temppeli, joka sijaitsi myöhemmän Athene Poliaan temppelin paikalla. Hekatompedon-temppeli eli varhaisin myöhemmän Parthenonin paikalla ollut Athenen temppeli rakennettiin noin 570–566 eaa. Laajemmin Akropolista alettiin rakentaa tyranni Peisistratoksen toimeksiannosta. Tuolloin rakennettiin muun muassa varhaisempi Propylon eli porttirakennus sekä ensimmäinen myöhemmän Athene Niken temppelin paikalla ollut jumalattaren pyhäkkö. Peisistratoksen aikana perustettiin myös Ateenan merkittävin uskonnollinen juhla Panathenaia, jonka eräänä keskuksena kukkula toimi. Athene Poliaan temppeli rakennettiin noin 529-520 eaa.[1][2][6]

Hekatompedon-temppeli purettiin ateenalaisten voitettua persialaiset Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa., jolloin paikalle alettiin rakentaa uutta ja suurempaa Athenen temppeliä eli niin kutsuttua Vanhaa Parthenonia tai Esi-Parthenonia. Tämä keskeneräinen temppeli kuitenkin tuhoutui persialaisten hyökkäyksessä vuonna 480 eaa. Akropoliin muiden pyhäköiden ohella.[1][2][6]

Persialaissotien jälkeen Akropoliin linnoitusta vahvistettiin pohjoislaidan niin kutsutulla Themistokleen rakennuttamalla muurilla ja etelälaidan Kimonin muurilla. Nämä muodostavat pääosan nykyisinkin näkyvistä muureista. Linnoittamisessa käytettiin linnavuoren tuhoutuneiden temppelien osia. Uuden Athenen temppelin eli nykyisen Parthenonin rakentaminen alkoi vasta Perikleen kaudella vuonna 447 eaa., kun Deloksen meriliiton rahavarat oli siirretty Delokselta Akropoliille ja kukkulasta tuli liiton keskus. Parthenon valmistui vuonna 438 eaa. Kokonaisuudessaan suuri Akropoliin rakennusprojekti kesti koko 400-luvun eaa. jälkimmäisen puoliskon, ja siihen kuuluivat Parthenonin ohella myös uusi suurempi Propylaia (437–432 eaa.), Athene Niken temppeli (435–420 eaa.) sekä Erekhtheion (421–406 eaa.). Samaa aikakautta pidetään myös koko Ateenan kulta-aikana. Mukana rakennustöissä olivat muun muassa kuvanveistäjä Feidias sekä arkkitehdit Iktinos, Kallikrates ja Mnesikles.[1][2][3][6]

Peloponnesolaissodan jälkeen vuodesta 404 eaa. Akropoliille ei enää rakennettu uusia merkittäviä rakennuksia antiikin ajalla. Näin linnavuori oli saanut jotakuinkin nykyisen muotonsa. Roomalaisella ajalla vuonna 27 eaa. Parthenonin itäpuolelle rakennettiin pieni Rooman ja Augustuksen temppeli. Myös Erekhtheion kunnostettiin. Vaikka muita kreikkalaisia temppeleitä ryöstettiin tuona aikana, Parthenon säilytti arvostuksensa ja koskemattomuutensa. Herulien hyökkäyksen jälkeen 200-luvulla jaa. Akropoliin linnoitusta vahvistettiin jälleen. Länsipäähän rakennettiin myös kaksi uutta porttia.[2][6]

Myöhempi historia ja kaivaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parthenonin rauniot ja moskeija. Johann Jakob Wolfensberger, 1832–1835.
Akropolis noin 1858–1860.

500-luvulla Akropoliin temppelit muutettiin kirkoiksi. Seurauksena temppelien arkkitehtuuri kärsi vaurioita, mutta toisaalta ne säilyivät käytössä ja välttyivät täydelliseltä hävitykseltä. Akropolis toimi myös keskiaikaisen, bysanttilaisen Ateenan linnoituksena. Bysanttilaisella ajalla Parthenon toimi kaupungin katedraalina ja Propylaia piispan asuntona. Frankkivallan aikana 1204–1456 linnavuorta linnoitettiin uudelleen, ja sinne rakennettiin muun muassa niin kutsuttu Frankkien torni. Propylaia toimi frankkihallitsijan asuntona. Osmanivallan aikana 1456–1822 Parthenon oli käytössä moskeijana ja Propylaia turkkilaisen varuskunnan päämajana.[2]

Venetsialaiset piirittivät Akropolista vuonna 1687 Francesco Morosinin johdolla. 26. syyskuuta venetsialaisten tykistö ampui Parthenonia ja aiheutti sille suurta tuhoa, sillä se toimi turkkilaisten ammusvarastona ja siellä tapahtui räjähdys. Vuosina 1801–1806 Lordi Elgin irrotti rakennusten merkittävimmät koristeosat, mukaan lukien keskeisimmät Parthenonin marmorit, ja vei ne Britanniaan. Akropolis säilyi asuttuna aina turkkilaisvallan loppuun 1800-luvun alkupuolelle saakka. Akropoliin turkkilaiset antautuivat itsenäisen Kreikan joukoille vuonna 1822.[1][2]

Kreikan itsenäistymisen jälkeen Akropolis muutettiin arkeologiseksi kohteeksi. Sen arkeologiset tutkimukset alkoivat pienimuotoisina vuosina 1835 ja 1837.[2] Samoihin aikoihin vuonna 1833 Karl Friedrich Schinkel laati esityksen Kreikan ensimmäiselle kuninkaalle Otto I:lle rakennetun kuninkaallisen palatsin sijoittamisesta Akropoliille muinaismuistojen yhteyteen. Suunnitelmasta luovuttiin, ja palatsi, myöhempi Kreikan parlamenttitalo, rakennettiin kukkulan itäpuolelle.[7]

Akropoliin järjestelmälliset arkeologiset kaivaukset suoritti Ateenan arkeologinen seura vuosina 1885–1890.[2][8] Jo kaivauksia ennen sekä niiden aikana keskiaikaiset ja turkkilaisaikaiset rakennukset purettiin ja kukkula palautettiin rakennusten osalta mahdollisimman lähelle antiikin aikaista asua. Esimerkiksi Frankkien torni purettiin vuonna 1874.[9] Akropoliin rakennusten laajamittainen kunnostusohjelma alkoi vuonna 1975. Työ jatkuu edelleen.[2]

Akropolis liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1987.[5] Sen ympäristöä kohennettiin arkeologisena nähtävyytenä Ateenan vuoden 2004 olympialaisten alla.

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akropoliin sisäänkäynnissä sijaitsee massiivinen porttirakennus nimeltä Propylaia. Ylhäällä kukkulalla sijaitsi useita temppeleitä sekä pienempiä pyhäkköjä. Kukkulan etelälaita oli omistettu kaupungin suojelusjumalattarella Athenelle tämän eri ominaisuuksissa ja epiteeteissä, kuten Polias (Kaupungin suojelija), Promakhos (Esitaistelija), Parthenos (Neitsyt), Nike (Voitto) ja Ergane (käsitöiden suojelija). Kukkulan lukuisista Athenen temppeleistä ovat jäljellä Akropoliin etelälaidan keskellä sijaitseva Parthenonin temppeli sekä heti sisäänkäynnin eteläpuolella oleva pieni Athene Niken temppeli.[2][3][4]

Muut alueet kukkulasta oli omistettu muille olympolaisille jumalille, kuten Artemis, Poseidon ja Zeus, sekä Ateenan vanhimmille kulteille, jotka liittyivät Ateenan myyttisiin ensimmäisiin kuninkaisiin ja näiden sukuihin. Parhaiten on säilynyt Erekhtheionina tunnettu Athene Poliaan ja Poseidon-Erekhtheuksen temppeli, joka sijaitsee kukkulan pohjoislaidan keskellä itään sisäänkäynnistä. Pyhäkköjen lisäksi kukkulalla oli erilaisiin kulttitoimintoihin liittyneitä rakennuksia, kuten Arrheforeion ja Khalkotheke.[2][3][4]

Kukkulan rinteessä oli joukko pyhinä pidettyjä luolia, muun muassa Ateenan Panin kultin keskus Panin luola sekä Aglaurokselle omistettu Aglaureion. Rinteessä oli myös ainakin kaksi Afroditelle omistettua kulttipaikkaa, toinen pohjois- ja toinen lounaisrinteellä. Kukkulan kaakkoisrinteessä olivat puolestaan Dionysoksen ja Asklepioksen kulttipaikat. Dionysoksen pyhäkön yhteydessä toimi Dionysoksen teatteri. Koillisrinteeseen rakennettiin roomalaisella ajalla Herodes Atticuksen odeion.[2][3][4] Rinteellä sijainneille kohteille pääsi kukkulaa kiertäneen Peripatos-tien välityksellä. Sen pituus oli noin 1 100 metriä.[10]

Kaavakuva Akropoliin alueesta. Eri aikakausien rakennukset on merkitty seuraavasti:
  Mykeneläinen kausi
  Arkaainen kausi
  Klassinen kausi
  Hellenistinen kausi
  Roomalainen kausi

Alueen merkittävimmät kohteet ovat (numerot viittaavat kaavakuvaan):

  1. Parthenon
  2. Athene Poliaan temppeli
  3. Athene Poliaan alttari
  4. Erekhtheion
  5. Athene Promakhoksen patsas
  6. Propylaia
  7. Athene Niken temppeli
  8. Afrodite Pandemoksen ja Peithon pyhäkkö
  9. Pelasgimuuri (Mykeneläinen muuri)
  10. Artemis Brauronian pyhäkkö
  11. Khalkotheke
  12. Athene Erganen pyhäkkö (paikka epävarma)
  13. Pandroseion
  14. Arrheforeion
  15. Zeus Polieuksen pyhäkkö
  16. Pandionin pyhäkkö
  17. Rooman ja Augustuksen temppeli
  18. Agrippan muistomerkki
  1. Beulén portti
  2. Herodes Atticuksen odeion
  3. Eumeneen stoa
  4. Asklepieion
  5. Dionysoksen teatteri
  6. Dionysos Eleuthereuksen pyhäkkö
  7. Thrasylloksen muistomerkki
  8. Nikiaan muistomerkki
  9. Perikleen odeion
  10. Peripatos
  11. Klepsydra
  12. Apollon Hypoakraioksen, Olympoksen Zeuksen
    ja Panin luolat
  13. Mykeneläinen lähde
  14. Afroditen ja Eroksen pyhäkkö
  15. Peripatos-piirtokirjoitus
  16. Aglaureion
  17. Panathenaia-juhlan tie

Linnavuoren temppelit ja pyhäköt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parthenon

Parthenon.

Parthenon oli Athenen päätemppeli Akropoliilla. Se oli omistettu Neitsyt Athenelle (Athene Parthenos) ja sijaitsi linnavuoren etelälaidalla. Temppeli rakennettiin vuosina 447–438 eaa., jolloin se seurasi paikalla olleita varhaisempia Athenen temppeleitä Hekatompedon-temppeliä ja Vanhaa Parthenonia. Temppeli edustaa doorilaista tyyliä. Se on kaksoisperipteraalitemppeli, jonka julkisivussa on 8 x 17 pylvästä. Temppelissä on naos eli cella, pronaos ja opisthodomos. Sekä pronaoksen että opisthodomoksen edessä on kuusi pienempää pylvästä.[3][11]

Temppelin suunnittelivat arkkitehdit Iktinos ja Kallikrates, kun taas Feidias suunnitteli taiteellisen kokonaisuuden ja veisti sisällä temppelissä olleen Athenen kullasta ja norsunluusta tehdyn kulttikuvan eli Athene Parthenoksen sekä julkisivun päätykolmioiden, friisien ja metooppien koristelut eli Parthenonin marmoriveistokset. Päätykolmiokoristelut esittivät Atheneen liittyviä myyttejä, friisin metoopit myyttisiä taisteluita ja naoksen ulkoseinää kiertänyt toinen friisi suurta Panathenaia-juhlan kulkuetta.[3][11]

Keskiajalla Parthenonia käytettiin kirkkona, turkkilaisvallan aikana moskeijana. Temppeli säilyi suhteellisen hyvässä kunnossa vuoteen 1687, jolloin se kärsi suuria tuhoja venetsialaisten tykkitulessa. Temppeli on kunnostettu vuosina 1896–1900, 1922–1933 sekä edelleen vuodesta 1975 eteenpäin.[11] Kunnostustöissä muun muassa suuri osa pylväiköstä on korjattu.

Athene Poliaan temppeli ja alttari

Athene Poliaalle eli kaupunkia suojelevalle Athenelle omistettu temppeli oli Akropoliin vanha Athenen temppeli. Se sijaitsi myöhemmän Erekhtheionin eteläpuolella, samalla paikalla kuin linnavuoren kaikkein varhaisin Athenelle omistettu temppeli. Temppeli rakennettiin arkaaisella kaudella noin 529–520 eaa. ja tuhoutui persialaissodissa vuonna 480 eaa.[12]

Temppelin itäpuolella sijainnut Athene Poliaan alttari oli kukkulan vanha Athenen alttari, joka toimi myöhemminkin temppelin jo tuhouduttua koko Akropoliin yhteisenä Athenen alttarina ja näin myös muun muassa Parthenonin alttarina.[13]

Erekhtheion

Erekhtheion.

Erekhtheion sijaitsi kukkulan pohjoisosassa. Se oli omistettu Athene Poliaalle sekä Poseidonille ja Erekhtheukselle. Samalla se sisälsi monia Akropoliin vanhimmista kulttipaikoista ja se oli mahdollisesti rakennettu mykeneläisen Ateenan kuninkaanpalatsin paikalle. Erekhtheion edustaa joonialaista tyyliä ja se tunnetaan ennen kaikkea karyatidipylväiköstään. Temppeli rakennettiin noin 421–406 eaa.[14][15]

Pandroseion

Pandroseion oli Erekhtheionin yhteydessä heti sen länsipuolella sijainnut Pandrosoksen kulttipaikka.[16] Se rakennettiin Erekhtheionin rakentamisen yhteydessä noin 420 eaa. todennäköisesti vanhemmalle kulttipaikalle.

Athene Niken temppeli

Athene Niken temppeli.

Athene Niken eli Voiton temppeli sijaitsi Akropoliin lounaiskulmassa Propylaian eteläpuolella. Se edusti joonialaista tyyliä ja oli Akropoliin ensimmäinen puhtaasti joonialainen rakennus. Temppeli valmistui varhaisemmalle kulttipaikalle noin vuonna 420 eaa.[17]

Athene Erganen pyhäkkö

Athene Erganelle eli käsitöitä suojelevalle Athenelle omistettu pieni pyhäkkö tai temppeli sijaitsi oletettavasti jossakin Parthenonin länsipuolella. Sitä ei kuitenkaan ole löydetty.[18]

Artemis Brauronian pyhäkkö

Artemis Brauronian pyhäkkö sijaitsi Akropoliin etelälaidalla Parthenonin länsipuolella. Se liittyi Artemiin kulttiin itäisen Attikan Brauronissa ja rakennettiin noin 550 eaa. Se edusti doorilaista tyyliä ja sitä käytettiin muun muassa Artemiille annettujen votiivilahjojen säilyttämiseen.[19]

Pandionin pyhäkkö

Pandionin pyhäkkö oli omistettu paikalliselle heerokselle, Pandionille. Se oli aitauksella ympäröity ulkoilmapyhäkkö. Pyhäkkö oli rakennettu noin 450 eaa.[20] Nykyisin pyhäkön paikalla sijaitsee vanha Akropolis-museon rakennus.

Zeus Polieuksen pyhäkkö

Zeus Polieukselle omistettu pyhäkkö sijaitsi kukkulan itäosassa sen korkeimmalla kohdalla. Myös se oli aitauksella ympäröity ulkoilmapyhäkkö. Pyhäkkö oli rakennettu noin 500 eaa.[21][21]

Rooman ja Augustuksen temppeli

Romalle eli Rooman kaupungin henkilöitymälle sekä keisari Augustukselle omistettu temppeli rakennettiin roomalaisella ajalla vuonna 27 eaa. Se oli pieni pyörötemppeli, jossa joonialaiset pylväät, ja sijaitsi todennäköisesti Parthenonin itäpuolella.[22][23]

Linnavuoren muut rakennelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Propylaia ja Beulén portti

Propylaia.

Propylaia oli Akropoliin suuri porttirakennus ja sijaitsi kukkulan länsipäässä sen ainoan luonnollisen sisäänkäynnin kohdalla. Se rakennettiin osana Perikleen rakennusohjelmaa vuosina 437-432 eaa. Pylväikkö yhdisteli doorilaista ja joonialaista tyyliä.[6][24] 200-luvulla jaa. Propylaian eteen rakennettiin uusi linnoitusmuuri, jossa oli niin kutsuttu Beulén portti.[25]

Athene Promakhoksen patsas

Athene Promakhoksen eli Esitaistelijan patsas sijaitsi Akropoliin länsipäässä heti Propylaian jälkeen. Suurikokoinen patsas oli tehty pronssista ja näkyi kauas merelle. Patsaan veisti Feidias noin 475–450 eaa.[26]

Arrheforeion

Arrheforeion sijaitsi Akropoliin pohjoislaidalla. Se rakennettiin 400-luvun lopulla eaa. Rakennuksessa asuivat arrheforoi eli kaksi kulttitehtäviä suorittanutta tyttöä. Sen vierestä johti salaiset portaat alas Akropoliin pohjoisrinteen pyhäköille.[27][28]

Khalkotheke

Khalkotheke sijaitsi Akropoliin etelälaidalla Artemis Brauronian pyhäkön vieressä. Se rakennettiin noin vuonna 450 eaa. ja sai nimensä siitä, että siellä säilytettiin Akropoliille lahjoitettuja pronssisia ja muista metalleista tehtyjä votiivilahjoja.[29]

Agrippan muistomerkki

Agrippan muistomerkki sijaitsi Propylaian edustalla. Se sai nykyisen nimensä siitä, että se omistettiin roomalaisella ajalla Marcus Agrippalle. Alun perin se oli kuitenkin Eumenes II:n hellenistisellä kaudella vuonna 178 eaa. pystyttämä, ja sen huipulla oli hevosvaljakkoa esittänyt veistos. Nykyisin ainoastaan muistomerkin pylväs on jäljellä.[30]

Etelärinteen rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Akropoliin arkeologiseen alueeseen kuuluvat myös linnavuoren etelärinteen kohteet.

Dionysoksen teatteri

Dionysoksen teatteri.

Dionysos Eleuthereukselle omistettu teatteri sijaitsi Akropoliin etelärinteessä. Se rakennettiin alun perin pääosin puisena 500-luvulla eaa. ja uusittiin kivestä rakennetuksi vuonna 342 eaa. Siinä oli puolikaarenmuotoinen rinteeseen rakennettu katsomo, johon mahtui laajimmassa vaiheessa noin 17 000 katsojaa. Teatterirakennus oli antiikin kreikkalaisen teatterin synnynpaikka, ja siellä esitettiin monien merkittävien kreikkalaisten tragedioiden ja komedioiden ensiesitykset.[31][32] Teatterin lähellä oli Dionysia-juhlien näytelmäkilpailuvoittoja juhlistaneita muistomerkkejä, kuten Thrasylloksen muistomerkki ja Nikiaan muistomerkki. [33][34]

Dionysos Eleuthereuksen pyhäkkö

Dionysos Eleuthereuksen pyhäkkö sijaitsi teatterin vieressä sen eteläpuolella. Pyhäkköön kuului vanha Dionysoksen temppeli, joka oli rakennettu 500-luvulla eaa. yhdessä ensimmäisen teatterin kanssa, sekä uudempi Dionysoksen temppeli ja stoa eli pylväshalli, jotka rakennettiin 300-luvulla eaa. teatterin uusimisen yhteydessä.[35][36]

Perikleen odeion

Perikleen 400-luvulla eaa. rakennuttama odeion eli musiikkiteatteri sijaitsi heti Dionysoksen teatterin itäpuolella.[37]

Asklepieion

Asklepieion.

Asklepieion eli lääkinnän jumalan Asklepioksen pyhäkkö sijaitsi Akropoliin etelärinteessä teatterin länsipuolella.

Eumeneen stoa

Eumeneen stoa sijaitsi Herodes Atticuksen odeionin itäpuolella. Sen rakennutti Eumenes II hellenistisellä ajalla noin 197–159 eaa.

Herodes Atticuksen odeion

Herodes Atticuksen odeion.

Herodes Atticuksen rakennuttama odeion sijaitsi Akropoliin lounaisrinteessä. Se rakennettiin roomalaisella ajalla noin 161–174. Odeion on osittain kunnostettu ja sitä käytetään teatteriesityksiin edelleen.

Afrodite Pandemoksen ja Peithon pyhäkkö

Afrodite Pandemokselle ja Peitholle omistettu pyhäkkö sijaitsi kukkulan lounaisrinteessä Athene Niken temppelin alapuolella.[38]

Pohjois- ja itärinteen pyhäköt ja muut kohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akropoliin pohjois- ja itärinteellä Peripatoksen varrella sijaitsi lukuisia pyhäkköjä ja muita pieniä rakennuksia.

Afroditen ja Eroksen pyhäkkö

Afroditelle ja Erokselle omistettu pyhäkkö sijaitsi kukkulan pohjoisrinteessä niin kutsutun Mykeneläisen lähteen lähellä.[39]

Aglaureion

Aglauroksen luola.

Aglaureion oli Aglaurokselle pyhitetty luola, joka on löydetty Akropoliin itäpuolelta. Aiemmin sen luultiin sijainneen kukkulan pohjoisrinteessä jossakin Mykeneläisen lähteen lähellä.[40][41][42]

Muut luolapyhäköt

Pohjoisrinteessä sijaitsivat Apollon Hypoakraioksen luola, Olympoksen Zeuksen luola sekä Panin luola. Panin kultti perustettiin Apollonin luolan läheiseen luolaan Marathonin taistelun jälkeen, sillä jumalan katsottiin auttaneen ateenalaisia taistelussa.[43]

Klepsydra

Klepsydran lähdekaivo sijaitsi kukkulan luoteisrinteessä. Se rakennettiin vuonna 465 eaa.[6]

Esinelöydöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akropoliin alueen esinelöydökset ja rakennusten säilyneet koristeosat ovat esillä Akropolis-museossa kukkulan eteläpuolella. Monia merkittävimmistä rakennusten koristeosista, kuten pääosa Parthenonin marmoriveistoksista, niin kutsutut Elginin marmorit, sekä yksi Erekhtheionin karyatideista on kuitenkin viety British Museumiin. Jäljelle jääneet koristeveistokset on siirretty Akropolis-museoon ja niiden paikalle rakennuksiin on asennettu kopiot. Merkittäviin kukkulalta löydettyihin yksittäisiin veistoksiin lukeutuvat muun muassa niin kutsutut Kritioksen efebi ja Moskhoforos.

Akropolis.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Akropolis”, Antiikin käsikirja, s. 22–24. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Acropolis of Athens: History Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 29.4.2007. Viitattu 4.4.2016.
  3. ↑ a b c d e f g h Acropolis of Athens: Description Ministry of Culture and Sports. Viitattu 4.4.2016.
  4. ↑ a b c d Acropolis of Athens: Site Monuments Ministry of Culture and Sports. Viitattu 4.4.2016.
  5. ↑ a b Acropolis, Athens UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 4.4.2016.
  6. ↑ a b c d e f g Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Athens, Attica, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  7. ↑ Carter, Rand: Karl Friedrich Schinkel's Project for a Royal Palace on the Acropolis. Journal of the Society of Architectural Historians, Mar., 1979, 38. vsk, nro 1, s. 34-46. Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ The Archaeological Society at Athens archetai.gr. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 12.9.2017.
  9. ↑ Miller, William: The Latins in the Levant, a History of Frankish Greece (1204–1566). New York: E. P. Dutton and Company, 1908. Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ Rosenzweig, Rachel: Worshipping Aphrodite: Art and Cult in Classical Athens, s. 117, alaviite 42. University of Michigan Press, 2004. ISBN 0472113321 Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ a b c Parthenon Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 18.9.2013. Viitattu 4.4.2016.
  12. ↑ Athens, Old Temple of Athena Perseus. Viitattu 4.4.2016.
  13. ↑ Βωμός της Αθηνάς Αρχαιολογία της πόλης των Αθηνών. Viitattu 4.4.2016.
  14. ↑ Erechtheion Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 15.10.2012. Viitattu 6.4.2016.
  15. ↑ Athens, Erechtheion Perseus. Viitattu 6.4.2016.
  16. ↑ Pandrosion Ancient Greece. Viitattu 4.4.2016.
  17. ↑ Temple of Athena Nike Ancient-Greece.org. Viitattu 6.4.2015.
  18. ↑ Pausanias & Frazer, James George: Pausanias's Description of Greece, s. 581. (Cambridge Library Collection - Classics. Pausanias's Description of Greece, osa 2/6) Cambridge University Press, 2012. ISBN 1108047246 Teoksen verkkoversio.
  19. ↑ Brauronion Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 6.4.2013. Viitattu 4.4.2016.
  20. ↑ Athens, Sanctuary of Eponymous Hero (Pandion) Perseus. Viitattu 4.4.2016.
  21. ↑ a b Athens, Sanctuary of Zeus Polieus Perseus. Viitattu 4.4.2016.
  22. ↑ Temple of Rome and Augustus Ministry of Culture and Sports. Viitattu 4.4.2016.
  23. ↑ The temple of Rome and Augustus in the Acropolis of Athens City of Athens. Viitattu 4.4.2016.
  24. ↑ Propylaia Perseus. Viitattu 9.3.2015.
  25. ↑ Beule Gate Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 8.5.2015. Viitattu 11.4.2016.
  26. ↑ The statue of Athena Promachos in the Acropolis of Athens City of Athens. Viitattu 4.4.2015.
  27. ↑ Hurwit, Jeffrey M.: The Athenian Acropolis: History, Mythology, and Archaeology from the Neolithic Era to the Present, s. 315–316. CUP Archive, 1999. ISBN 0521417864 Teoksen verkkoversio.
  28. ↑ The House of Arrephoreion Maquettes Historiques. Viitattu 4.4.2016.
  29. ↑ Chalkotheke Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 6.4.2013. Viitattu 4.4.2016.
  30. ↑ Pedestal of Agrippa Ministry of Culture and Sports. Viitattu 4.4.2016.
  31. ↑ Theater of Dionysos Perseus. Viitattu 4.4.2016.
  32. ↑ Dionysus Theatre Greeka.com. Viitattu 4.4.2016.
  33. ↑ Χορηγικό Μνημείο του Θρασύλλου Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 11.4.2016.
  34. ↑ Χορηγικό Μνημείο του Νικία Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 11.4.2016.
  35. ↑ Ιερό Διονύσου Ελευθερέως Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Arkistoitu 24.4.2016. Viitattu 4.4.2016.
  36. ↑ Athens, Sanctuary of Dionysos Eleuthereus Perseus. Viitattu 4.4.2016.
  37. ↑ The Odeon of Pericles Maquettes Historiques. Viitattu 4.4.2016.
  38. ↑ Simon, Erika: Festivals of Attica: An Archaeological Commentary, s. 48–51. (Studies in Classics) University of Wisconsin Press, 2002. ISBN 0299091848 Teoksen verkkoversio.
  39. ↑ Sanctuary of Aphrodite and Eros Ministry of Culture and Sports. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 4.4.2016.
  40. ↑ Ιερό της Αγλαύρου Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 4.4.2016.
  41. ↑ Acropolis - East Slope The Ancient City of Athens. Arkistoitu 6.5.2021. Viitattu 4.4.2016.
  42. ↑ Larson, Jennifer Lynn: Greek Heroine Cults, s. 39. University of Wisconsin Press, 1995. Teoksen verkkoversio.
  43. ↑ Ιερά Σπήλαια Πανός Διός Απόλλωνα Υπακραίου Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Arkistoitu 24.4.2016. Viitattu 4.4.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikka
Unescon maailmanperintökohteet Kreikassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Akropolis_(Ateena)&oldid=22015638”