Akantit
Akantit | |
---|---|
Balkaninakantti Acanthus hungaricus. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Kladi: | Asteridit |
Lahko: | Lamiales |
Heimo: | Akanttikasvit Acanthaceae |
Suku: |
Akantit Acanthus L.[1] |
Katso myös | |
Akantit (Acanthus) on lämpimässä ilmastossa viihtyvien kukkivien kasvien suku, johon kuuluu noin 30 lajia. Useimmat kasvavat villeinä Välimeren seudulla tai Aasiassa. Muutamia lajeja viljellään koristekasveina.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Akantit kasvavat noin metrin korkuisiksi. Niiden lehdet ovat huomiota herättävän kookkaita ja piikkisiä. Verhiön suojuslehdet ovat myös piikkisiä. Kukat sijaitsevat pitkissä ja tiheissä tähkissä; violetinvärinen verhiö näyttää kukan ylähuulelta; teriö on valkoinen, vaaleanpunainen tai malvanvärinen.[2]
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Acanthus eminens – afrikanakantti
- Acanthus hungaricus (syn. Acanthus balcanicus) – balkaninakantti
- Acanthus mollis – kreikanakantti
- Acanthus spinosus – piikkiakantti
- Acanthus syriacus – syyrianakantti [3]
- Acanthus ebracteatus – rauta-akantti
- Acanthus ilicifolius – mangroveakantti
Lajeista balkaninakantti, kreikanakantti ja piikkiakantti ovat kotoisin Välimeren maista.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Akantin lehtiä jäljittelevä koristekuvio on yleinen ornamentti, muun muassa korinttilaisen pylvään kapiteelissa.[4]
Trooppisen Aasian akanttilajia rauta-akanttia (Acanthus ebracteatus) käytetään paikallisesti yskänlääkkeen aineosana.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 1. Keuruu 1979. ISBN 951-1-05098-2.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ a b c Kasvien maailma 1, s. 51.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Acanthus technologies (englanniksi)