Andrea Dovizioso

Andrea Dovizioso
Andrea Dovizioso vuonna 2018
Henkilötiedot
Syntynyt	23. maaliskuuta 1986 [1]
Kansalaisuus	Italia
Uratiedot
Lempinimi	Dovi
Aktiivisena	2001–2020
Pyörän numero	04
Nykyinen talli	Ducati Team
Nykyinen pyörä	Ducati GP20
Entiset tallit	Repsol Honda (2009–2011) Tech3 (2012) Scot Racing (2008)
Tilastot
MotoGP
Kilpailuja	219
Voittoja	15
Palkintosijoja	62
Paalupaikkoja	7
Nopeimpia kierroksia	11
Ensimmäinen kilpailu	Qatar 2008
Ensimmäinen voitto	Portugal 2008
250-kuutioiset
Kilpailuja	49
Voittoja	4
Palkintosijoja	26
Paalupaikkoja	4
Nopeimpia kierroksia	8
Ensimmäinen kilpailu	Espanja 2005
Ensimmäinen voitto	Katalonia 2006
Aiheesta muualla
www.andreadovizioso.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Andrea Dovizioso (s. 23. maaliskuuta 1986 Forlimpopoli, Italia) on italialainen ratamoottoripyöräilijä ja 125-kuutioisten maailmanmestari vuodelta 2004. Hän ajaa MotoGP:n kaudella 2020 Ducati Team tallissa. Dovizioso on sijoittunut parhaimmillaan MotoGP:ssä toiseksi kausina 2017, 2018 ja 2019. Hän on kilpaillut myös rallissa 2011–2012.

Dovizioso kilpaili ensimmäisen kerran ratamoottoripyöräilyn MM-sarjassa vuonna 2001, jolloin hän osallistui Mugellon osakilpailuun 125-kuutioisten luokassa. Seuraavalle kaudelle hän teki sopimuksen Kopron Team Scot Honda-tiimin kanssa ja ajoi täyden kauden sijoittuen loppupisteissä kuudenneksitoista.

Kaudella 2003 Dovizioso saavutti neljä palkintokorokepaikkaa, yhden paalupaikan ja sijoittui MM-pisteissä viidenneksi.

Kaudella 2004 hän voitti 125cc-luokan maailmanmestaruuden yli 90 pisteen erolla MM-kakkoseen Héctor Barberáan. Dovizioson taakse MM-sarjassa jäivät muun muassa sellaiset nimet, kuin Jorge Lorenzo, Casey Stoner, Álvaro Bautista, Mika Kallio, Gábor Talmácsi ja Thomas Lüthi. Kauden aikana viisi osakilpailuvoittoa ja kahdeksan paalupaikkaa ajanut Dovizioso siirtyi ajamaan 250-kuutioisiin kaudelle 2005.

Kauden 2005 Dovizioso ajoi samassa tallissa, kuin 125-kuutioisissa. Hän saavutti kaudella viisi palkintokorokepaikkaa ja sijoittui MM-sarjassa kolmanneksi Daniel Pedrosan ja Casey Stonerin jälkeen.

Kaudella 2006 Dovizioso taisteli maailmanmestaruudesta Jorge Lorenzon kanssa, joka lopulta voitti mestaruuden 15 pisteen erolla Doviziosoon. Kauden aikana Dovizioso voitti kaksi osakilpailua ja ajoi jokaisessa kilpailussa pisteille sijoittuen huonoimmillaan seitsemänneksi kauden päätösosakilpailussa Espanjan Valenciassa.

Kausi 2007 oli lähes toisinto edellisestä kaudesta, sillä mestaruuden vei jälleen Lorenzo, Dovizioson sijoittuessa toiseksi. Dovizioso voitti kaudella kaksi osakilpailua ja ajoi kaksi paalupaikkaa. San Marinon osakilpailussa syyskuussa 2007, Dovizioso joutui jättämään kilpailun kesken ensimmäisen kerran liki kahteen vuoteen ajettuaan ennen keskeytystään 31 osakilpailua maalin saakka peräkkäin.

Dovizioso siirtyi ajamaan MotoGP-luokkaan kaudelle 2008 JiR Team Scotin Hondalla ja sijoittui tulokaskaudella viidenneksi.^[2] Hän ajoi kauden aikana kerran palkintokorokkeelle ollessaan kolmas Malesian kilpailussa. Dovizioso ajoi neljä kertaa neljänneksi Qatarissa, Kataloniassa, Yhdysvalloissa ja Valenciassa.

Kaudelle 2009 Dovizioso siirtyi Repsol Honda-talliin Daniel Pedrosan tallikaveriksi. Hän sijoittui kauden loppupisteissä kuudenneksi keräten 160 pistettä.^[3] Heinäkuussa 2009 Dovizioso ajoi ensimmäisen voittonsa MotoGP-luokassa Donington Parkin radalla Englannissa. Keskytettyään sitä ennen kolme kilpailua peräkkäin. Se oli samalla Dovizioson ainoa palkintokorokesijoitus. Hän ajoi kauden aikana kuudesti neljänneksi Ranskassa, Italiassa, Kataloniassa, Tšekissä, Indianapolisissa ja San Marinossa. Sitä vastoin Dovizioson tallikaveri Pedrosa sijoittui kolmanneksi.

Kaudella 2010 Dovizioso jatkoi Pedrosan tallikaverina ja sijoittui loppupisteissä viidenneksi, keräten yhteensä 206 pistettä.^[4] Dovizioso ajoi palkintokorokkeelle seitsemän kertaa ja sijoittui parhaimmillaan toiseksi Britannian, Japanin ja Malesian kilpailuissa. Neljä kertaa kolmanneksi Qatarissa, Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa. Tallikaveri Pedrosa sen sijaan sijoittui loppupisteissä toiseksi.

Kaudella 2011 Dovizioso ajoi Hondalla Pedrosan ja Casey Stonerin kanssa. Hän sijoittui loppupisteissä kolmanneksi.^[5] Dovizioso ajoi seitsemän kertaa palkintokorokkeelle, joista neljä kertaa toiseksi Ranskassa, Kataloniassa, Italiassa ja Tšekissä. Kolmanneksi hän ajoi Alankomaissa, Australiassa ja Valenciassa. Dovizioson tallikavereista Stoner voitti maailmanmestaruuden, kun Pedrosa oli loppupisteissä neljäs. Hän jätti kolme kilpailua väliin loukkaantumisen vuoksi.

Kolmen Repsol Honda kauden jälkeen Dovizioso siirtyi Yamahan Tech 3 satelliitti talliin kaudeksi 2012 ja ajoi kuusi kertaa palkintokorokkeelle sijoittuen loppupisteissä neljänneksi.^[6] Hän oli tällä kertaa parempi tallikaveriaan Cal Crutchlow:ta, joka sijoittui seitsemänneksi. Dovizioson kaikki palkintokorokesijoitukset olivat kolmostiloja, jotka tulivat Kataloniassa, Alankomaissa, Saksassa, Italiassa, Indianapolisissa ja Aragonissa.

Kaudelle 2013 Dovizioso siirtyy Ducatille Nicky Haydenin tallikaveriksi. Hän sijoittui kauden päätteeksi kahdeksanneksi, kun Hayden oli sijoitusta heikompi.^[7] Dovizisio ajoi parhaimmillaan neljänneksi Ranskassa.

Kaudella 2014 Dovizioso sai uudeksi tallikaverikseen Crutchlow:n, jonka kanssa hän ajoi yhdessä Tech 3:lla kaksi vuotta sitten. Dovizioso oli selkeästi tallikaveriaan parempi, joka kärsi useista keskeytyksistä. Dovizioso ajoi kauden aikana kahdesti palkintokorokkeelle ensin kolmanneksi Amerikan kilpailussa ja myöhemmin toiseksi Alankomaissa. Hän oli loppupisteissä viides.^[8]

Kaudella 2015 Dovizioson tallikaveri vaihtui jälleen, kun Andrea Iannone siirtyi talliin Ducatin satelliittitallista Pramac Racingista. Dovizioson kausi alkoi erinomaisesti sijoituttuaan kolmessa ensimmäisessä kilpailussa toiseksi, joista ensimmäisessä kilpailussa Qatarissa hän ajoi paalupaikalle. Dovizioso sijoittui vielä kahdesti kolmanneksi Ranskan ja Britannian kilpailuissa, mutta joutui keskeyttämään kauden aikana neljästi ja jäi loppupisteissä seitsemänneksi 162 pisteellä.^[9] Hänen tallikaveri Iannone sen sijaan oli viides kerättyään 188 pistettä.

Kaudella 2016 Dovizioso jatkoi yhdessä Iannonen kanssa Ducatin kuljettajina. Dovizioson kausi oli vaihtelevaa ajettuaan jälleen avauskilpailussa toiseksi ja myöhemmin myös Itävallassa ja Japanissa. Kolmanneksi hän ajoi kerran Saksassa ja otti kauden ainoan voittonsa Malesiassa lähdettyään toista kertaa kauden aikana paalupaikalta ennen Yamahan kaksikkoa Valentino Rossia ja Jorge Lorenzoa. Dovizioso ajoi paalupaikalle myös Alankomaissa, mutta joutui keskeyttämään kilpailun. Hän keskeytti kauden aikana viidesti, kun hänen tallikaveri Iannone keskeytti kuudesti. Dovizioso oli kauden päätyttyä pisteissä kuudes.^[10]

Dovizioso saavutti uransa parhaimman kauden Ducatilla kaudella 2017. Hän aloitti kauden ajamalla toiseksi Qatarissa, jonka jälkeen Dovizioso ajoi kauden ensimmäisellä puoliskolla kaksi voittoa Italiassa ja heti perään Kataloniassa. Kauden toisella puoliskolla hän voitti neljä kilpailua Itävallassa ja jälleen perään Britanniassa. Dovizioso voitti myöhemmin Japanin ja Malesian kilpailut. Hän taisteli kauden aikana mestaruudesta ja johti pisteissä ennen Marc Marquezia. Dovizioso kuitenkin epäonnistui Japanin voiton jälkeen pitämään mestaruustoiveensa ajettuaan sen jälkeen Australiassa sijalle 13. Hän voitti kauden toiseksi viimeisen kilpailun Malesiassa ja oli 21 pisteen erolla Marquezin ennen kauden päätöskilpailua. Mestaruushaaveet menivät, kun hän keskeytti kilpailun ja Marquez sijoittui kolmanneksi. Mestaruuteen olisi vaadittu Marquezin jäämistä kymmenen parhaan ulkopuolelle, kun Dovizioson olisi pitänyt voittaa kauden päätöskilpailun. Dovizioso saavutti kauden aikana kuusi voittoa, joka oli hänen yhden kauden ennätys. Hän saavutti myös kahdeksan palkintokorokesijoitusta oltuaan Qatarissa toinen ja San Marinossa kolmas. Dovizioso oli loppupisteissä toinen 261 pisteellä.^[11] Dovizioson uusi tallikaveri Jorge Lorenzo sijoittui seitsemänneksi.

Kaudella 2018 Dovizioso jatkoi Lorenzon kanssa Ducatilla. Hän jatkoi edelliskauden tapaan menestystä sijoittumalla kauden päätteeksi toiseksi, häviten maailmanestaruuden voittaneelle Marc Marquezille 76 pistettä.^[12] Dovizioso voitti kauden aikana neljä kilpailua, avauskilpailun Qatarissa, Tšekissä, San Marinossa ja päätöskilpailun Valenciassa. Paalulle hän ajoi kahdesti, kerran Tšekissä, jonka hän myös voitti ja kerran Japanissa, jossa Dovizioso jäi sijalle 18. ulosajon myötä. Hän ajoi yhteensä yhdeksän kertaa palkintokorokkeelle. Dovizioso menetti mestaruusmahdollisuudet kauden alussa, kun hän keskeytti seitsemän ensimmäisen kilpailun aikana kolmesti. Dovizioso keskeytti muun muassa peräkkäiset Espanjan ja Ranskan kilpailut, jonka jälkeen hän sijoittui Italiassa toiseksi, mutta keskeytti heti seuraavan kilpailun Kataloniassa.

Kaudella 2019 Dovizioso ajoi Danilo Petruccin tallikaverina, joka siirtyi Ducatin satelliittitallista Pramac Racingista. Dovizioso sijoittui kolmatta kertaa peräkkäin kauden päätteeksi loppupisteissä toiseksi, häviten tällä kertaa mestaruuden voittaneelle Marc Marquezille 151 pisteen erolla.^[13] Sen sijaan hänen tallikaveri Petrucci sijoittui kuudenneksi. Dovizioso ajoi kauden aikana kahdesti voittoon, avauskilpailussa Qatarissa ja Itävallassa. Hän ajoi myös yhdeksän kertaa palkintokorokkeelle sivuten MotoGP uransa ennätystä yhden kauden aikana. Hän ajoi toiseksi Ranskassa, Tšekissä ja Aragonissa. Doviziosolle kirjattiin myös yksi kilpailun nopein kierros. Hän teki samalla henkilökohtaisen ennätyksensä keräämällä eniten pisteitä (269) sitten kauden 2017 (261).

2020 Dovizioso ilmoitti Itävallan kilpailun aika-ajojen yhteydessä ettei tulisi jatkamaan sopimustaan Ducatin kanssa.^[14] Samana viikonloppuna hän otti kauden avausvoiton.

Dovizioso ajoi rallia ensimmäisen kerran 2011 osallistuttuaan marraskuun lopulla järjestettyyn Monza Rally Show:hon ja Monza Masters Show. Hän ajoi molemmat rallit Peugeot 207 S2000 mallilla ja sijoittui ensin Monza Rallyssa sijalle 54^[15], kun taas Monza Mastersissa hän oli toiseksi viimeinen eli seitsemäs.^[16]

2012 Dovizioso menestyi huomattavasti paremmin Monza Rally Show:ssa ja Monza Master Show:ssa. Monza Rallyssa hän sijoittui viidenneksi hävittyään rallin voittajalle Valentino Rossille 58.1 sekuntia.^[17] Monza Mastersissa Dovizioso ajoi kuudenneksi Citroënilla.^[18]

• Andrea Dovizioson kotisivut (italiaksi)
• Andrea Dovizioson tilastot MotoGP:n virallisilla sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

125cc-luokan kuljettajien maailmanmestarit

1949:  Nello Pagani 1950:  Bruno Ruffo 1951:  Carlo Ubbiali 1952:  Cecil Sandford 1953:  Werner Haas 1954:  Rupert Hollaus 1955:  Carlo Ubbiali 1956:  Carlo Ubbiali 1957:  Tarquinio Provini 1958:  Carlo Ubbiali 1959:  Carlo Ubbiali

1960:  Carlo Ubbiali 1961:  Tom Phillis 1962:  Luigi Taveri 1963:  Hugh Anderson 1964:  Luigi Taveri 1965:  Hugh Anderson 1966:  Luigi Taveri 1967:  Bill Ivy 1968:  Phil Read 1969:  Dave Simmonds 1970:  Dieter Braun

1971:  Ángel Nieto 1972:  Ángel Nieto 1973:  Kent Andersson 1974:  Kent Andersson 1975:  Paolo Pileri 1976:  Pierpaolo Bianchi 1977:  Pierpaolo Bianchi 1978:  Eugenio Lazzarini 1979:  Ángel Nieto 1980:  Pierpaolo Bianchi 1981:  Ángel Nieto

1982:  Ángel Nieto 1983:  Ángel Nieto 1984:  Ángel Nieto 1985:  Fausto Gresini 1986:  Luca Cadalora 1987:  Fausto Gresini 1988:  Jorge Martínez 1989:  Àlex Crivillé 1990:  Loris Capirossi 1991:  Loris Capirossi

1992:  Alessandro Gramigni 1993:  Dirk Raudies 1994:  Kazuto Sakata 1995:  Haruchika Aoki 1996:  Haruchika Aoki 1997:  Valentino Rossi 1998:  Kazuto Sakata 1999:  Emilio Alzamora 2000:  Roberto Locatelli 2001:  Manuel Poggiali

2002:  Arnaud Vincent 2003:  Daniel Pedrosa 2004:  Andrea Dovizioso 2005:  Thomas Lüthi 2006:  Álvaro Bautista 2007:  Gábor Talmácsi 2008:  Mike di Meglio 2009:  Julián Simón 2010:  Marc Márquez 2011:  Nicolás Terol