American Locomotive Company
| American Locomotive Company | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1901 |
| Kotipaikka | Schenectady, New York |
| Tuotteet |
höyryveturit dieselveturit |
American Locomotive Company (lyhennetty ALCO, Alco tai ALCo), oli Yhdysvaltalainen rautatiekaluston valmistaja. Se syntyi 1901 usean pienen rautatiekaluston valmistajan sulautuessa yhteen.
Alco oli Yhdysvaltain toiseksi merkittävin höyryveturivalmistaja heti Baldwinin jälkeen. Se rakensi yhteensä yli 75 000 höyryveturia. Alco rakensi lähes kaikki suurimmat koskaan valmistetut höyryveturit, kuten Big Boyn. Se rakensi myös Pohjois-Amerikan ensimmäisen rullalaakerein varustetun höyryveturin. Electro-Motive Dieselin (EMD) tuodessa 1939 markkinoille dieselsähköisen FT-veturin alkoi samalla lähtölaskenta höyryveturituotannon loppumiselle.
Alco loi sittemmin amerikkalaisten dieselveturien pääasialliseksi rakenteeksi muodostuneen "road switcher" -konseptin. 1930-luvulla Alco hallitsi yhdessä EMD:n kanssa dieselsähköisten vetureiden markkinoita Yhdysvalloissa. Se oli juuri aloittanut RS-1 -dieselvaihtovetureiden valmistuksen, kun Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan. Tasaväkistä kilpailua EMD:n kanssa hankaloitti 1942 voimaan tullut säännöstelytalous. Sen aikana diesellinjavetureita eivät saaneet valmistaa muut kuin EMD, niinpä myös Alcon piti keskeyttää dieselvetureiden rakentaminen. Se rakensi kuitenkin sadoittain dieselvaihtovetureita ja sai lisäksi armeijalta tilauksia dieselvetureista. Se rakensikin armeijalle sodan aikana noin 150 kappaletta RS-1-veturin kaltaista RSC-1-veturia. Suuri osa vetureista sijoitettiin Trans-Iranin rautateille toimittamaan Yhdysvaltojen materiaaliapua Neuvostoliittoon. RSC-1-vetureista rakennettiin Neuvostoliitossa arviolta 6 000 kopiota. Höyryveturituotantokin jatkui vielä sodan aikana, kun Alco toimitti satoja höyryvetureita Neuvostoliittoon.
Säännöstelyn loppuessa 1945 EMD:llä oli kuitenkin jo tavoittamaton etumatka, ja Alcon oli mahdotonta saada sitä kiinni. Lisäksi rautatieyhtiöt olivat ymmärtäneet dieselsähköisten vetureiden edut, eivätkä höyryveturit enää käyneet kaupaksi. Luomallaan road-switcher -rakenteella se kuitenkin pärjäsi hetken aikaa, sillä EMD:n F-sarjan menestys sai EMD:n aliarvioimaan road switchereiden suosion. Vakuuttava oli kuitenkin EMD:n vastaisku, kun se toi 1949 markkinoille road-switcher -tyyppisen GP7-veturin. Lisäksi Alcon moottoreiden laatuongelmat huononsivat sen mainetta. Silti Alco pärjäsi kohtuullisesti, sillä EMD ei yksin pystynyt vastaamaan massadieselöinnin aiheuttamaan räjähdysmäiseen kysyntään. Alco toimitti Pohjois-Amerikan rautateille hieman yli 10 000 dieselveturia. Alcon toiminta loppui kannattamattomana 1969. Eräiden sen dieselveturimallien valmistusta jatkoi kuitenkin noin kymmenen vuotta sen kanadalainen tytäryritys Montreal Locomotive Works (MLW).
-
Alcon 1944 valmistama 4-8-4 -pyörästöinen höyryveturi
-
Alco S-1 -dieselveturi museoituna
-
Ensimmäinen road switcher -tyyppinen dieselveturi: Alco RS-1
