Carl Reinecke
Carl Heinrich Carsten Reinecke (23. kesäkuuta 1824 Altona, Tanska – 10. maaliskuuta 1910 Leipzig, Saksan keisarikunta) oli saksalainen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari.
Carl Reinecke syntyi Tanskan Altonassa (nyk. osa Hampuria). Hän aloitti säveltämisen 7-vuotiaana ja esiintyi pianistina julkisesti ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana. Vuonna 1843 Reinecke aloitti konserttikiertueen, joka johti hänen nimitykseensä keisari Kristian VIII:n hovipianistiksi. Siellä hän viipyi vuoteen 1848 saakka.[1] Vuonna 1860 hän pääsi Leipzigin Gewandhaus-orkesterin kapellimestariksi ja pianonsoiton ja sävellyksen professoriksi konservatorioon.
Carl Reinecke kuoli Leipzigissa maaliskuussa 1910. Hän sävelsi lähes kolmesataa julkaistua teosta, joita ovat muiden muassa huilusonaatti Undine, oopperat (muun muassa König Manfred) ja useat kamarimusiikin teokset. Hänen oppilaisiinsa kuuluivat Edvard Grieg, Christian Sinding, Leoš Janáček, Isaac Albéniz, Johan Svendsen, Felix Weingartner ja Max Bruch.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Chisholm, Hugh (toim.): Reinecke, Carl Heinrich Carsten. (11. painos) Encyclopædia Britannica, 1911. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Reinecke Wikimedia Commonsissa
- Carl Reinecke International Music Score Library Project (englanniksi)
| Edeltäjä: Julius Rietz |
Gewandhaus-orkesterin ylikapellimestari 1860–1895 |
Seuraaja: Arthur Nikisch |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
