Carol Vadnais

Carol Vadnais
Vadnais vuonna 1978
Henkilötiedot
Syntynyt	25. syyskuuta 1945 Montreal, Quebec
Kuollut	31. elokuuta 2014 (68 vuotta) Laval, Quebec
Kansalaisuus	Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka	puolustaja
Maila	vasen
Pituus	185 cm
Paino	84 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura	1966–1983
Seurat	Montreal Canadiens (NHL) Houston Apollos (CHL) Oakland Seals (NHL) California Golden Seals (NHL) Boston Bruins (NHL) New York Rangers (NHL) New Jersey Devils (NHL)
Valmennusura
Vuodet	1983–1987
Seurat	New York Rangers (83–85) Verdun Jr. Canadiens (85–87)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Stanley Cup
	Montreal Canadiens	1968
	Boston Bruins	1972

Carol Marcel Vadnais (25. syyskuuta 1945 Montreal, Quebec – 31. elokuuta 2014 Laval, Quebec) oli kanadalainen jääkiekkoilija. Vadnais voitti urallaan kahdesti Stanley Cupin, valittiin kuusi kertaa NHL:n tähdistöotteluun ja pelasi yli tuhat NHL:n runkosarjaottelua.^[1][2] Puolustajana pelannut Vadnais oli lopettaessaan viimeisiä pelaajia jotka olivat pelanneet Original Six aikakaudella (1942–1967).^[3]

Vadnais pelasi aluksi hyökkääjän paikalla, mutta siirtyi viimeisenä juniorikautenaan puolustajaksi. Juniorina Vadnais pelasi kotikaupunkinsa Montrealin seuroissa. Kaudella 1963–1964 Vadnais teki Montreal N. D. G. Monarchsin riveissä 88 tehopistettä 44 pelaamassaan ottelussa. Seuraavat kaksi kautta Vadnais pelasi Ontario Hockey Associationin junioriliigan Montreal Junior Canadiensissa. Kahden kauden aikana Vadnais pelasi 104 ottelua, joissa syntyi 48 tehopistettä.^[1][2]

Syksyllä 1966 Vadnais oli mukana Montreal Canadiensin leirillä ja sai leirin päätteeksi paikan joukkueen NHL-kokoonpanosta.^[1]

1966–1967 oli Vadnaisin ensimmäinen kausi NHL:ssä, ja hän pelasi juuri Canadiensin riveissä. Ensimmäisen NHL-ottelunsa Vadnais pelasi 26. helmikuuta 1967 Chicago Black Hawksia vastaan Chicago Stadiumilla. Hän pelasi kauden aikana lopulta yksitoista NHL-ottelua^[4] Suurin osa kaudesta kului Canadiensin farmijoukkueen, Houston Apollosin, riveissä Central Hockey Leaguessa. Canadiensin riveissä Vadnais pääsi pelaamaan myös yhden pudotuspeliottelun.^[1][2]

Kaudella 1967–1968 Vadnais pelasi jo 31 NHL-ottelua ja teki myös uransa avausmaalin. Suurin osa kaudesta kului kuitenkin taas Houstonissa, missä Vadnais pelasi 36 ottelua ja teki 26 tehopistettä. Vadnais sai jälleen pelata yhden pudotuspeliottelun.^[2] Canadiens voitti Stanley Cupin, joten myös Vadnais merkittiin historiankirjoihin Cupin voittaneena pelaajana.^[1]

Vuoden 1968 Intraleague Draftissa 12. kesäkuuta 1968 toista kautta NHL:ssä pelannut Oakland Seals nappasi Vadnaisin joukkueeseen.^[5] Vadnaisin tultua joukkueeseen Oakland nousi divisioonan jumbopaikalta divisioonan toiseksi. Vadnais teki joukkueen puolustajista eniten maaleja ja pisteitä, mutta otti myös koko joukkueesta eniten jäähyjä. Vadnaisin tehotilasto oli myös surkea -18, sillä ainoastaan Bert Marshallin teholukema -24 oli huonompi.^[6] Vadnais valittiin myös kauden 1968–1969 tähdistöotteluun.^[1][2]

Vadnais uusi kaudella 1969–1970 maali- ja piste-ennätyksensä, kun hän teki 76 ottelussa 24 maalia ja antoi 20 maalisyöttöä. Maaliennätys pysyi voimassa koko Vadnaisin uran. Vadnais voitti joukkueensa maalipörssin ja oli kolmas pistepörssissä. Teholukema oli kuitenkin jälleen pahasti miinuksella, nyt lukema oli -24. Hän voitti ylivoimaisesti joukkueen sisäisen jäähypörssin, kun hän kärsi 212 rangaistusminuuttia. Kyseessä oli Vadnaisin yhden kauden ennätys. Koko liigan jäähypörssin voitti Chicago Blackhawksin puolustaja Keith Magnuson, joka keräsi vain yhden minuutin enemmän rangaistuksia.^[7][8] Vadnais valittiin jälleen tähdistöotteluun.^[1][2]

Kaudeksi 1970–1971 joukkueen nimi muuttui muotoon California Golden Seals. Vadnais pelasi ainoastaan 42 ottelua koko kaudella: hän ei enää urallaan pelannut niin vähän yhdellä kaudella. Vadnais oli silti joukkueen toiseksi tehokkain puolustaja, kun 36 ottelua enemmän pelannut Ron Stackhouse onnistui tekemään kuusi pistettä enemmän.^[9]

Vadnaisin viimeiseksi kaudeksi Oaklandissa jäi kausi 1971–1972. Vadnais pelasi Golden Sealsissa 52 ottelua, kunnes 23. huhtikuuta 1972 Golden Seals vaihtoi Vadnaisin Boston Bruinsiin. Vadnaisin kanssa Bostoniin matkusti Don O’Donoghue ja Golden Seals sai vaihdossa Reggie Leachin, Rick Smithin sekä Bob Stewartin.^[1][2] Vadnaisin perässä oli myös Montreal, joka osallistui tarjouskilpailuun saadakseen hänet takaisin kotikaupunkiinsa.^[1] Vadnais oli siirrostaan huolimatta kauden jälkeen joukkueen sisäisen puolustajien maalipörssin voittaja, ja pistepörssissä edelle oli ainoastaan Dick Redmond.^[10]

Vadnais ehti pelata ensimmäisellä Boston-kaudellaan 16 ottelua seurassa. Bostonissa pelaamiensa otteluiden tehotilasto oli kuitenkin +2. Pudotuspeleissä Vadnais pelasi kaikki Bruinsin ottelut ja keräsi 15 ottelussa tehot 0+2. Puolustaja Bobby Orr keräsi yhtä monessa ottelussa tehot 5+19.^[11] Vadnais pelasi myös tähdistöottelussa.^[1][2]

Vadnaisin ensimmäinen kokonainen kausi Bostonissa oli kausi 1972–1973, joka toi Vadnaisille 78 ottelussa 31 pistettä. Orr teki kaudella 101 pistettä, mutta Vadnais oli toiseksi tehokkain puolustaja. Vadnaisin tehotilasto näytti +21, ja hän voitti sisäisen jäähypörssin.^[12] Kaudella 1973–1974 Vadnais oli jälleen Orrin jälkeen tehokkain puolustaja ja voitti sisäisen jäähypörssin. Pudotuspeleissä Vadnais teki 13 tehopistettä, mikä jäi hänen uransa ennätykseksi.^[13] Vadnais teki uuden piste-ennätyksensä ja myös teholukema +35 oli ennätyksellinen. Bruins eteni Stanley Cup -finaaliin, mutta hävisi sen Philadelphia Flyersille.^[14]

1974–1975 Vadnais teki uransa piste-ennätyksen: 79 ottelussa hän teki 18 maalia ja antoi 56 syöttöä, eli sai 74 tehopistettä.^[1][2] Orr voitti Bruinsin pistepörssin, mutta hänen ja Vadnaisin väliin mahtui vain kolme hyökkääjää: Phil Esposito, Johnny Bucyk ja Gregg Sheppard.^[15]

Vadnais aloitti kauden 1975–1976 Bruinsissa. Hän ehti pelata kuitenkin vain 12 ottelua, kunnes 7. marraskuuta 1975 Vadnais oli mukana laajaa huomiota saaneessa kaupassa. Vadnais ja hyökkääjä Phil Esposito kaupattiin New York Rangersiin. Boston sai vaihtokaupassa Brad Parkin, Jean Ratellen ja Joe Zanussin.^[1][2] Park oli Rangersin kapteeni, tähtipuolustaja ja suosittu myös fanien keskuudessa. Vadnaisin omien sanojen mukaan hänen suosionsa riippuisi täysin joukkueen menestyksestä.^[3]

Kaudella 1975–1976 Vadnais pelasi Rangersissa 64 ottelua, joissa hän teki 50 pistettä. Vadnaisin teholukema palasi negatiiviseksi ensimmäistä kertaa sitten kauden 1971–1972, jolloin hän pelasi Oaklandissa.^[1][2] Vadnais oli Rangersin tehokkain puolustaja ja jäähykuningas.^[16] Vadnais oli Rangersin tehokkain puolustaja myös kaudella 1976–1977. Lähimmäksi häntä päästivät Ron Greschner ja Mike McEwen. Greschner teki pisteen ja McEwen viisi pistettä vähemmän. Puolustajista ainoastaan McEwenin teholukema oli Vadnaisia huonompi.^[17]

Kaudesta 1977–1978 alkoi Rangersin viiden pudotuspelikevään mittainen putki. Vadnais menetti Rangersin tehokkaimman puolustajan paikan Greschnerille ja Vadnaisin tehotilaston lukema -25 oli koko joukkueen huonoin.^[18] Pudotuspeleissä Rangersin tie katkesi ensimmäisellä kierroksella tappioon Buffalo Sabresille.^[19] Vadnais pelasi tähdistöottelussa viimeistä kertaa urallaan.^[1][2]

1978–1979 oli Vadnaisin uran viimeinen yli 40 pisteen kausi. Tehotilastolukema +14 oli sen sijaan jälleen positiivisen puolella.^[1][2] Pudotuspeleissä Rangers ylsi aina Stanley Cup -finaaliin, mutta mestariksi nousi Vadnaisin ensimmäinen NHL-seura, Montreal Canadiens.^[20] Vadnais teki pudotuspeleissä 11 tehopistettä ja oli samoissa pistemäärissä McEwenin ja Greschnerin kanssa.^[21]

Kausilla 1979–1980 ja 1980–1981 Vadnais teki ainoastaan 23 pistettä. Kyseessä olivat pisteiden valoissa huonoimmat kaudet sitten kauden 1967–1968, jolloin hän pelasi Montrealissa vain 31 ottelua. Pudotuspeleissäkään Vadnais ei tehnyt edelliskauden pisteitä: vuoden 1980 pudotuspeleissä hän teki kolme ja vuoden 1981 pudotuspeleissä neljä pistettä.^[1][2] Vuoden 1980 pudotuspeleissä Rangers toisella kierroksella Philadelphiaa vastaan ja vuonna 1981 kolmannella kierroksella tulevaa mestaria New York Islandersia vastaan.^[22][23]

Vadnais pelasi uransa tuhannen ottelun vuonna 1981, ollen 44. pelaaja joka ylsi kyseiseen saavutukseen.^[4]

Viimeisellä Rangers-kaudellaan, 1981–1982, Vadnais onnistui tekemään ainoastaan 11 pistettä ja kymmenessä pudotuspeliottelussa vain yhden maalin. Pudotuspelit päättyivät Rangersin osalta tappioon toisella kierroksella Islandersia vastaan. Kyseessä oli Vadnaisin viimeiset NHL-pudotuspelit.^[1][2][24] Varsinkin kauden alussa Vadnais sai vähän peliaikaa: päävalmentaja Herb Brooks ei ollut tyytyväinen Vadnaisin kuntoon (Vadnaisin rasvaprosentti oli joukkueen isoin) eikä siihen, että hänellä oli tapana otteluiden jälkeen polttaa iso sikari. Kauden kahdeksasta ensimmäisestä pelistä Vadnais pelasi vain kaksi.^[4]

Rangers laittoi Vadnaisin waiwers-listalle ennen kauden 1982–1983 alkua.^[1]

4. lokakuuta 1982 New Jersey Devils poimi Vadnaisin waiwers-listalta. Vadnais ei kuitenkaan sopinut Devilsin pelityyliin: 51 ottelussa Vadnais teki vain yhdeksän tehopistettä ja hänen tehotilastonsa oli -32, mikä oli hänen uransa surkein lukema. Vadnais päätti kauden jälkeen pelaajauransa. Hän pelasi NHL:ssä 1 087 runkosarjaottelua tehoin 169+418=587 ja 106 pudotuspeliottelua tehoin 10+40=50.^[1][2]

Lopettaessaan Vadnais kuului viimeisimpiin NHL-pelaajiin, jotka olivat pelanneet vielä Original Six -aikakaudella. Uransa päättivät vuonna 1983 myös Winnipeg Jetsissä pelannut Serge Savard ja Bruinssissa pelannut Wayne Cashman. He olivat kolme viimeistä Original Six aikakaudella pelannutta pelaajaa.^[3]

Vadnais aloitti valmentajan työt heti peliuransa päätyttyä. Hän toimi Rangersin apulaisvalmentajana 1983–1984 ja 1984–1985. Tämän jälkeen hän siirtyi Ligue de hockey junior majeur du Québec -liigan Verdun Jr. Canadiensin päävalmentajaksi. Verdunia hän valmensi myös kaksi kautta, ja hän päätti valmentajauransa vuonna 1987.^[25] Myöhemmin hän toimi myös seuran General Managerina ja loppuvuosinaan kiinteistönvälittäjänä Montrealin esikaupungissa Lavalissa.^[4]

Vadnais edusti kymmenen ottelun verran Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta, kun hän pelasi vuoden 1977 maailmanmestaruuskilpailuissa. Kymmessä ottelussa Vadnais teki neljä tehopistettä. Vadnais oli nimetty myös vuoden 1976 Kanada-cup turnaukseen, mutta hän ei pelannut peliäkään.^[1][2]

Vadnais oli niin sanottu hyökkäävä puolustaja. Häntä kehuttiin nopeaksi luistelijaksi sekä hyväksi kiekonkäsittelijäksi.^[1] Vadnaisin pelintekotaitoja on myös kehuttu, silloin kuin hän rohkeasti lähti mukaan hyökkäyksiin.^[4]

Vadnaisin vaimo Raymonde kuoli syöpään vuonna 2004. Heillä oli yksi tytär, Michele. Michele ehti synnyttää Vadnaisille kaksi lastenlasta.^[3] Carol Vadnais kuoli 1. elokuuta 2014. Vadnaisin entinen joukkuekaveri ja pitkäaikainen ystävä Serge Savard kertoi Vadnaisin kuolleen syöpään.^[26]

Vuonna 2009 Vadnais kertoi, ettei ole koskaan ottanut pois vuonna 1968 Montrealin kanssa saamaansa Stanley Cup -sormusta. Sen sijaan Bostonin kanssa saatua sormusta hän ei pitänyt lainkaan, koska se on liian iso.^[3]

”	Odotellessani pankissa [todistajaa], mietin itsekseni ’mitä jos joku ajattelee sen olleen minä?’	”
– Vadnais kommentoi pankkiryöstöepäilyään.[4]

Kauden 1972–1973 aikana Vadnais pidätettiin kahdesti Philadelphiassa. Ensimmäinen tapaus sattui joulukuussa 1972 kesken ottelun, kun Vadnais joutui kahnaukseen katsojan kanssa. Vadnaisin istuessa jäähypenkillä katsoja nojasi pleksin yli huutaakseen Vadnaisille. Vadnais huitaisi mailallaan katsojaa pois, mutta katsoja tarttuikin mailaan. Vadnais repäisi mailansa vapaaksi ja löi katsojaa. Vadnais oli ottelun jälkeen puolitoista tuntia kuulusteltavana, mutta häntä vastaan ei nostettu syytettä. Helmikuussa 1973 Poliisi pidätti Vadnaisin epäilleen häntä pankkiryöstöstä. Pidätyksen taustalla oli kuitenkin sekaannus, joten Vadnais päästettiin vapaaksi.^[1][2][4]

Toimiessaan Verdun Jr. Canadiensin General Managerina Vadnais ajautui tappeluun vastustajajoukkueen pelaajascoutin kanssa. Vadnais tarrasi miehen olkapäihin, heilutti häntä ja lopulta löi hänet maahan.^[4]

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1966–1967	Montreal Canadiens	NHL		11	0	3	3	35		1	0	0	0	2
	Houston Apollos	CHL		21	5	5	10	56
1967–1968	Montreal Canadiens	NHL		31	1	1	2	31		1	0	0	0	0
	Houston Apollos	CHL		36	5	21	26	178
1968–1969	Oakland Seals	NHL		76	15	27	42	151		7	1	4	5	10
1969–1970	Oakland Seals	NHL		76	24	20	44	212		4	2	1	3	15
1970–1971	California Golden Seals	NHL		42	10	16	26	91
1971–1972	California Golden Seals	NHL		52	14	20	34	106
	Boston Bruins	NHL		16	6	4	10	37		15	0	2	2	43
1972–1973	Boston Bruins	NHL		78	7	24	31	127		5	0	0	0	8
1973–1974	Boston Bruins	NHL		78	16	43	59	123		16	1	12	13	42
1974–1975	Boston Bruins	NHL		79	18	56	74	129		10	3	1	5	6
1975–1976	Boston Bruins	NHL		12	2	5	7	17
	New York Rangers	NHL		64	20	30	50	104
1976–1977	New York Rangers	NHL		74	11	37	48	131															MM	10	3	1	4	33
1977–1978	New York Rangers	NHL		80	6	40	46	115		3	0	2	2	16
1978–1979	New York Rangers	NHL		77	8	37	45	86		18	2	9	11	13
1979–1980	New York Rangers	NHL		66	3	20	23	118		9	1	2	3	6
1980–1981	New York Rangers	NHL		74	3	20	23	91		14	1	3	4	26
1981–1982	New York Rangers	NHL		50	5	6	11	45		10	1	0	1	4
1982–1983	New Jersey Devils	NHL		51	2	7	9	64
17 kautta	Yhteensä	NHL		1 087	169	418	587	1 813		106	10	40	50	185

• Carol Vadnais Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
• Carol Vadnais Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)