Verner Eklöf

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. marraskuuta 2024 kello 14.58 käyttäjän Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Verner Eklöf Chamonix’n olympialaisissa 1924.

Verner Eklöf (8. maaliskuuta 1897 Helsinki2. joulukuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen jalkapalloilija, jääpalloilija ja yhdistetyn urheilija. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli konttoristi ja etsivä. Hän oli mukana ensimmäisessä itsenäisen Suomen jalkapallomaajoukkueessa vuonna 1919. Hän toimi maajoukkueessa kapteenina vuosina 1923–1926.

Eklöfin urheilu-uran huipentuma oli vuosi 1923. Helmikuussa hän voitti ensimmäisissä Salpausselän hiihdoissa yhdistetyn kisan, joka oli myös lajin ensimmäinen Suomen mestaruus. Maaliskuussa hän voitti HJK:n riveissä jääpallon SM-kultaa ja lokakuussa saman seuran riveissä jalkapallon Suomen mestaruuden.[1]

Jalkapalloura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eklöfin ensimmäinen jalkapalloseura oli HIFK, johon hän liittyi 16-vuotiaana vuonna 1913. Kaksi vuotta seurassa oltuaan hän sai vakiinnutettua paikkansa vasempana tukimiehenä joukkueen kokoonpanossa. Vuoden 1918 hyvät peliesitykset HIFK:n tukilinjassa herättivät huomiota ja hän pääsi mukaan Suomen ensimmäiseen jalkapallomaajoukkueeseen. Maajoukkueessa hänet koulutettiin välihyökkääjän paikalle ja se vakiintuikin hänen pelipaikakseen seurajoukkueessakin. Vuonna 1920 Verner Eklöf siirtyi HJK:n riveihin. Samana vuonna hän onnistui tekemään maajoukkueuransa ensimmäiset maalit Viroa vastaan käydyssä ottelussa. HJK:n riveissä Eklöf saavutti ensimmäisen mestaruutensa kesällä 1923. Maajoukkueen paidassa hänelle annettiin kapteeninnauha samaisena vuonna. Toisen Suomen-mestaruutensa HJK:n riveissä hän saavutti vuonna 1925. Heinäkuussa 1925 hän sai kunnianosoituksena kutsun Itävallan maajoukkueeseen, joka Suomen-vierailun jälkeen jatkoi ottelumatkaansa Viroon ilman joitakin kotimaansa peleihin palanneita pelaajia.[1]

Maajoukkueessa Eklöf lopetti vuonna 1926 ja aktiiviura HJK:ssa päättyi 1927. Hän pelasi kaikkiaan 32 maaottelua ja teki niissä 17 maalia; maalintekijätilastossa hänet ohitti Ari Hjelm vasta vuonna 1995.[1]

Eklöf oli ensimmäisenä suomalaisena jalkapalloerotuomarina ulkomaisessa maaottelussa vuonna 1922, kun hän Riiassa tuomitsi Latvian ja Viron välisen ottelun.[1]

Jääpalloura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verner Eklöf vakiinnutti paikkansa niin HIFK:n jalka- kuin jääpallojoukkueessa jo 18-vuotiaana. Hän pelasi IFK:n jääpallojoukkueessa kaudet 1916–1920, jonka jälkeen hän siirtyi HJK:n riveihin myös jääpallossa. HJK:ssa hän pelasi kaudet 1921–1924. HIFK:n riveissä Eklöf oli kaksi kertaa jääpallon SM-loppuottelussa eli talvella 1916 ja 1920. Molemmilla kerroilla tuli tappio Viipurin Susille. HJK:ssa pelatessaan Eklöf saavutti mestaruudet kausina 1921, 1923 ja 1924[2]. Hän pelasi maajoukkueessakin kolme kertaa[1][2].

Eklöf toimi talvikaudella 1921–1922 myös Tallinnan Sportin jääpallovalmentajana.[1]

Yhdistetyn ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistetyssä hiihdossa Verner Eklöf osallistui veljensä Alfredin jälkeen toisena suomalaisena Holmenkollenin kisoihin vuonna 1920. Tukholman Pohjoismaisissa kisoissa 1922 hän sijoittui kuudenneksi. Hän voitti kaksi Suomen-mestaruutta vuosina 1923 ja 1924. Vuoden 1923 SM-kilpailu käytiin ensimmäisten Salpausselän Kisojen yhteydessä. Eklöf sijoittui yhdeksänneksi olympialaisissa 1924.[2]

Urheilu-uransa jälkeen Eklöf toimi etsivänä ja konttoristina muun muassa Työväen Urheiluväline Oy:ssä.

  • Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa. Hämeenlinna: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
  • Anttinen, Pekka: ”Helsingin merkittävimmät jääpalloseurat”, Sata vuotta helsinkiläistä jääpalloa, s. 44. Helsinki: Botnia-69 ry, 2007. ISBN 978-952-92-2805-8
  • Arponen, Antti, ym.: Talviurheilun tähdet. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8
  1. a b c d e f Lautela & Wallén, s. 117–118
  2. a b c Arponen, ym., s. 302

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]