Timo Linnasalo

Timo Linnasalo
Henkilötiedot
Syntynyt	15. joulukuuta 1945 (ikä 78)
Ammatti	elokuvaohjaaja, elokuvaleikkaaja, näyttelijä
Ohjaaja
Palkinnot
Kritiikin Kannukset (1977) Humanismin käsi (1985) Päivää, herra Kivi Parhaan ohjauksen Jussi (1979) Vartioitu kylä 1944 Parhaan leikkauksen Jussi (2003), (2010) Mies vailla menneisyyttä Le Havre
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Timo Antero Linnasalo (s. 15. joulukuuta 1945 Helsinki)^[1][2] on suomalainen elokuva- ja teatteriohjaaja, elokuvaleikkaaja, äänittäjä ja käsikirjoittaja.

Linnasalon elokuvaura alkoi äänittäjänä elokuvayhtiö Filminorissa 1960-luvun lopulla. Hän toimi äänittäjänä esimerkiksi Risto Jarvan (Bensaa suonissa, 1970; Kun taivas putoaa..., 1972) ja Jaakko Pakkasvirran (Vihreä leski, 1968; Kesäkapina, 1970) elokuvissa. Hän oli myös yksi Kesäkapina-elokuvan käsikirjoitustyöryhmän jäsenistä.

Linnasalon ensimmäinen oma ohjaustyö Vartioitu kylä 1944 valmistui vuonna 1978. Siitä alkoi myös hänen pitkä yhteistyönsä käsikirjoittaja Ilpo Tuomarilan kanssa. Vartioitu kylä 1944 oli pieneen Suomen ja Neuvostoliiton rajalla sijaitsevaan kylään sijoittuva sotaelokuva, jossa kaksi sodan vastakkaisille puolille joutunutta vanhaa lapsuudenystävää kohtaavat toisensa vuosien jälkeen. Toinen on Suomen armeijan sotilas, toinen venäläinen desantti, joka oli aikoinaan perheineen muuttanut rajan taakse parempiin oloihin. Linnasalo voitti ohjauksesta Jussi-palkinnon.

Aurinkotuuli (1980) oli harvinaista suomalaisen tieteiselokuvan perinnettä jatkava elokuva. Se oli tarina 1970-luvulla jäädytetystä miehestä, joka herätetään uudelleen henkiin vuonna 1999. Elokuva perustui Kullervo Kukkasjärven ainoaksi jääneeseen romaaniin ja oli järjestyksessä toinen tulevaisuuteen sijoittuva suomalainen elokuva; ensimmäinen oli ollut Risto Jarvan vuoteen 2012 sijoittunut Ruusujen aika (1969).^[3][4]

Vuonna 1984 Linnasalolta ilmestyi kaksi elokuvaa, Aikalainen ja Päivää, herra Kivi. Edellinen lähti liikkeelle näytelmäharjoitusten dokumentointina, mutta kasvoi tulkinnaksi Fjodor Dostojevskin pienoisromaanista Kirjoituksia kellarista. Se oli nykyajan Helsinkiin sijoittuva tarina eksistentialistisesta venäläisklassikosta. Aurinkotuulen tavoin siinäkin pääosaa näytteli Paavo Piskonen, yksi 1980-luvun käytetyimmistä ja valovoimaisimmista miesnäyttelijöistä.

Päivää, herra Kivi oli Aleksis Kiven syntymän 150-vuotisjuhlasta inspiraationsa saanut elokuva. Tarinan keskiössä on enemmän tai vähemmän omissa maailmoissaan elävä kirjastonhoitaja Helinä (Kristiina Elstelä), joka ohjaa kansalaisopiston näytelmäkerhoon sovitusta Kiven näytelmästä Yö ja päivä.^[3] Hän kohtaa nuoruudenrakastettunsa Leon, jonka vaimo painostaa tätä luopumaan ”turhista” nuoruudenaikaisista näytelmäkirjailijan haaveista. Elokuva on lämminhenkinen ja hieman humoristinenkin kuvaus luovista ihmisistä, jotka asettuvat arkirealistisen maailman jähmeää järkeilyä vastaan.

Seuraavaa ohjausmahdollisuutta Linnasalo sai odottaa seitsemän vuotta. Viiva vinita – tavallisen ihmisen museo (1991) on näyttelijä Irma Junnilaisen varaan rakentuva yksinäisen naisen yksinpuhelu. Hänen esittämänsä Lotta astuu sisään Ravintola Kosmokseen, istuu pöytään ja lähtee tajunnanvirran voimalla käymään läpi elämäänsä. Monologi koostuu uhon, itseinhon ja itsesäälin elementeistä. Yhdessä päivässä kuvattu, seitsemästä otoksesta koostuva elokuva perustuu Ilpo Tuomarilan näytelmään, jonka Linnasalo oli ohjannut Helsingin Kaupunginteatterin Takaovi-näyttämölle.^[3]

Vuonna 1993 Linnasalo ohjasi Paavo Piskosen novelliin pohjautuvan lyhytelokuvan Kaksi haukansilmää, jonka teemana oli isän ja pojan kohtaamattomuus.^[3]

Eeva-Liisa Mannerin näytelmään pohjautuva elokuva Eros ja Psykhe (1997) oli aihe, jota Linnasalo oli kypsytellyt jo 1980-luvun puolivälistä lähtien. Se on traaginen rakkaustarina nuoren tytön ja pojan välillä sekä mystinen tarina muistista sekä unen ja toden epäselvistä rajoista. Elämän lisäksi kuolema on läsnä elokuvassa. Linnasalon itsensä mukaan ihminen ei voi ymmärtää elämästä mitään, jos hän ei ymmärrä jotain kuolemasta.^[5] Linnasalo oli ohjannut Eroksen ja Psykheen Kuopion kaupunginteatteriin kymmenen vuotta aikaisemmin ja elokuvaversiossa hän tietoisesti käytti teatraalisia elementtejä niin näyttelijöiden replikoinneissa kuin koreografiassa.

Linnasalosta ei koskaan tullut suuren yleisön elokuvaohjaajaa. Hänen elokuvansa eivät olleet merkittäviä kassamagneetteja ja siksi Linnasalon oli aika ajoin vaikea saada rahoitusta elokuvilleen. Hän toimi ohjaajanuransa ohessa myös leikkaajana useissa elokuvissa. Tässä mielessä hänen filmografiansa on varsin ansiokas. Mukaan mahtuu Matti Ijäksen elokuva Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa (1990), Anssi Mänttärin elokuvat Muuttolinnun aika (1991) ja Marraskuun harmaa valo (1993) sekä Kari Paljakan elokuva Eläville ja kuolleille (2005).

Linnasalo toimi leikkaajana myös Aki Kaurismäen vuonna 2002 ilmestyneessä elokuvassa Mies vailla menneisyyttä. Nähtyään sen turkkilainen ohjaaja Yeşim Ustaoğlu kiinnitti Linnasalon leikkaajaksi elokuvaansa Bulutları beklerken (2003). Myöhemmin Linnasalo leikkasi myös Kaurismäen elokuvan Le Havre (2011).

Vuonna 1977 Linnasalo vastaanotti Kritiikin Kannukset -palkinnon dokumenttielokuvastaan Kylä.^[6]

Linnasalo sai vuonna 1979 parhaan ohjauksen Jussi-palkinnon elokuvasta Vartioitu kylä 1944. Hänet palkittiin parhaan leikkauksen Jussilla Aki Kaurismäen elokuvista Mies vailla menneisyyttä (2003) ja Le Havre (2012).^[2]

Viitasaaren elokuvaviikko palkitsi Linnasalon Humanismin kädellä elokuvasta Päivää, herra Kivi. Hänet on myös palkittu usealla valtion laatutukipalkinnolla.^[3]

• Uusitalo, Kari: Suomen kansallisfilmografia. Vuosien 1971–1980 suomalaiset kokoillan elokuvat. (8. osa) Helsinki: Edita, 1999. ISBN 951-37-2676-2
• Toiviainen, Sakari: Suomen kansallisfilmografia. Vuosien 1981–1985 suomalaiset kokoillan elokuvat. (9. osa) Helsinki: Edita, 2000. ISBN 951-37-2677-0
• Dostojevski Suomen elokuva-arkisto (arkistoitu versio)
• http://www.vselokuvakeskus.net/elokuvakerhopalvelu2005.php?hakuotsikko=&hakuvuosi=LINNASALO%*2C+Timo+&hakumateriaali=&hakupaikka (Arkistoitu – Internet Archive)

• Tammi, Eero: ”Elokuvasta uupuu amatöörien rakkautta”, Timo Linnasalon haastattelu, Filmihullu 4/2005.