Sinfonia nro 41 (Mozart)

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sinfonia nro 41 C-duuri (KV 551), lisänimeltään Jupiter, on Wolfgang Amadeus Mozartin viimeinen sinfonia. Teos on sävelletty muutamien viikkojen aikana kesällä 1788, ja se valmistui 10. elokuuta. Samana kesänä Mozart sävelsi myös sinfoniat nro 39 ja 40. Teosta ei ilmeisesti esitetty Mozartin elinaikana. Lisänimi Jupiter ei ole Mozartin antama, vaan on mahdollisesti impressaari Johann Peter Salomonin sinfonian varhaisiin pianosovituksiin lisäämä alaotsikko.

Ensimmäiselle osalle on tyypillistä trumpetin ja patarumpujen huomiota herättävä käyttö. Toinen osa Andante cantabile on syvämietteinen ja sitä seuraavassa menuetissa on kontrapunktista kehittelyä. Finaali alkaa yksinkertaisella neljän sävelen motiivilla, jota Mozart itse käytti useita kertoja aikaisemminkin. Sonaattimuotoisessa osassa on useita fuugajaksoja, ja se kehittyy ideoiltaan runsaaksi. Finaali päättyy koodan viisiääniseen fuugaan.

Osat muodostavat tyypillisen klassisen sinfonian rakenteen:

1. Allegro vivace
2. Andante cantabile
3. Menuetto. Allegretto - Trio
4. Molto allegro

Finaalin pääteema: