Ero sivun ”Sinfonia nro 41 (Mozart)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
IA (keskustelu | muokkaukset) p w |
IA (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 9: | Rivi 9: | ||
#''Andante cantabile'' |
#''Andante cantabile'' |
||
#''Menuetto. Allegretto - Trio'' |
#''Menuetto. Allegretto - Trio'' |
||
#''Molto allegro'' |
#''Molto allegro'' |
||
[[Image:MozartJupiterFinaleTheme.PNG]] |
Finaalin pääteema: [[Image:MozartJupiterFinaleTheme.PNG]] |
||
{{tynkä/Musiikki}} |
{{tynkä/Musiikki}} |
||
Versio 28. elokuuta 2009 kello 19.10
Wolfgang Amadeus Mozartin Sinfonia no. 41 C-duuri (KV 551), lisänimeltään Jupiter, valmistui muutamien viikkojen aikana vuonna 1788, yhdessä sinfonian nro 40 (KV 550) kanssa. Sinfoniaa ei ilmeisesti esitetty Mozartin elinaikana. Lisänimi Jupiter ei ole Mozartin antama, nimi on mahdollisesti impressaari Johann Peter Salomonin sinfonian varhaisiin pianosovituksiin lisäämä alaotsikko.
Osat
Ensimmäiselle osalle on tyypillistä trumpetin ja patarumpujen huomiota herättävä käyttö. Toinen osa Andante cantabile on syvämietteinen ja sitä seuraavassa menuetissa on kontrapunktista kehittelyä. Finaali alkaa yksinkertaisella neljän sävelen motiivilla, jota Mozart itse käytti useita kertoja aikaisemminkin. Sonaattimuotoisessa osassa on useita fuugajaksoja ja se kehittyy ideoiltaan runsaaksi ja yhdeksi musiikinhistorian monimutkaisimmista sävellyksistä. Finaali päättyy koodan viisiääniseen fuugaan.
Osat muodostavat tyypillisen klassisen sinfonian rakenteen:
- Allegro vivace
- Andante cantabile
- Menuetto. Allegretto - Trio
- Molto allegro
Finaalin pääteema: