Rudi Garcia

Rudi Garcia

Henkilötiedot
Syntymäaika	20. helmikuuta 1964 (ikä 60)
Syntymäpaikka	Nemours, Île-de-France, Ranska
Pelipaikka	keskikenttäpelaaja
Pituus	180 cm
Seura
Seura	avoin
Tehtävä	päävalmentaja
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1983–1988	Lille OSC	64	(4)
1988–1991	SM Caen	57	(1)
1991–1992	FC Martigues	13	(0)
Valmennusura
1994–1998	AS Corbeil-Essonne
1999–2001	AS Saint-Étienne (apuv.)
2001–2002	AS Saint-Étienne
2002–2007	Dijon FCO
2007–2008	Le Mans UC
2008–2013	Lille OSC
2013–2016	AS Roma
2016–2019	Olympique Marseille
2019–2021	Olympique Lyon
2022-2023	Al Nassr
2023	SSC Napoli
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Rudi Garcia (s. 20. helmikuuta 1964) on ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja.

Garcia aloitti jalkapalloilun jo nuorella iällä. Hän pelasi AS Corbeil-Essonnes’n ja ES Viry-Châtillon’n juniorijoukkueissa, kunnes siirtyi vuonna 1982 Lille OSC:n organisaatioon. Garcia edusti seuraa kaikkiaan kuusi vuotta pelaten yli 170 ottelua. Vuonna 1988 Division 1:een noussut SM Caen hankki Garcian riveihinsä. Robert Nouzaret’n ja Daniel Jeandupeux’n alaisuudessa Garcia edusti Caenia kolmen kauden ajan. Loukkaantumiset pilasivat hänen pelivuotensa ja 1991 hän siirtyi pieneen FC Martigues’n joukkueeseen, jossa hän lopetti vammojen vuoksi seuraavana vuonna aktiivisen peliuransa vasta 28-vuotiaana.

Vuonna 1994 Garcia palasi takaisin kotiin liittyen kasvattajaseuransa AS Corbeil-Essonnes’n organisaatioon pelaaja-valmentajana. Garcia luotsasi seuraa neljän vuoden ajan ja 1997 seura juhli Pariisin alueen Division d’Honneurin voittoa. 1998 Garcia liittyi AS Saint-Étiennen organisaatioon nousten apulaisvalmentajaksi 1999. Garcia työskenteli apulaisvalmentajana ja joukkueenjohtajana Robert Nouzaret’n ja John Toshackin alaisuudessa. Kun walesilaisvalmentaja Toshack lähti joulukuussa 2000 Real Sociedadiin, nousi Garcia yhdessä maalivahtilegenda Jean-Guy Wallemmen kanssa joukkueen vastuuvalmentajaksi.

Kesäkuussa 2001 Alain Michelin tultua ASSEn päävalmentajaksi Garcia ja Wallemme saivat väistyä. Valmentajalisenssin suorittanut Garcia sai odotella vuodenpäivät uutta työpaikkaa. Toukokuun lopussa 2002 odotus palkittiin ja hän allekirjoitti sopimuksen Dijon FCO:n kanssa. Garcian johdolla seura teki määrätietoista työtä kohti nousua ja lopulta 2004 seura saavutti paikan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.

Viiden Dijon-vuoden jälkeen Garcia pääsi vihdoin kokeilemaan siipiään pääsarjavalmentajana kesällä 2007, kun Le Mans UC palkkasi Garcian päävalmentajakseen. Debyyttikausi Ligue 1:ssä oli menestyksekäs ja tuloksena oli Le Mansin materiaalilla kelpo sijoitus – yhdeksäs.

Kauden aikana Garcian nimi pistettiin merkille ja kun Claude Puel siirtyi kesäkuussa 2008 Lille OSC:stä mestariseura Olympique Lyonnais’hin, Garcia nousi entisen seuransa päävalmentajaksi.

Garcian johdolla LOSC sijoittui Ligue 1:ssä hienosti viidenneksi. Kehnot välit seurajohdon kanssa johtivat kuitenkin potkuihin kauden jälkeen kesäkuussa 2009.^[1] LOSCin seurajohto teki kuitenkin juhannuksen alla yllättävän päätöksen ja palkkasi Garcian uudelleen seuran päävalmentajaksi kolmivuotisella sopimuksella.^[2] Seurajohdon ei tarvinnut katua päätöstään, sillä Garcian johdolla LOSC juhli keväällä 2011 Coupe de Francen mestaruutta 56 vuoden tauon jälkeen. ^[3] Kauden kruunasi historiallinen tuplamestaruus, kun LOSC varmisti myös liigamestaruuden kierros ennen sarjan päätöstä.^[4]

Joulukuussa 2011 France Football valitsi Garcian vuoden parhaaksi ranskalaisvalmentajaksi.^[5]

Mestaruuden jälkeen LOSC menetti muutamia avainpelaajiaan isompiin seuroihin, mutta Garcia teki edelleen hyvää työtä seuran peräsimessä. Seura sijoittui hänen johdollaan liigassa kolmanneksi ja kuudenneksi. Kesäkuussa 2013 Garcia jätti LOSCin viiden kauden jälkeen ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella AS Roman päävalmentajaksi.^[6] Garcian johdolla AS Roma aloitti kautensa loistavasti voittaen ennätyksellisesti 15 ensimmäistä liigaottelua. Loistavan alkukauden myötä ranskalaislehti France Football valitsi Garcian vuoden 2013 parhaaksi ranskalaisvalmentajaksi.^[7] Kauden edetessä pistemenetyksiä alkoi tulla ja lopulta erinomaisesta kaudestaan huolimatta Roma jäi Serie A:n mestaruustaistelussa toiseksi. Eroa Juventukseen kertyi huimat 17 pistettä. Kaudella 2014/15 Roman riesana olivat tasapelit, joita joukkueelle kertyi liigassa peräti 13 koko kauden 38 ottelusta. Näin ero Juventukseen kasvoi jälleen 17 pisteeseen ja Roma jäi liigassa kakkoseksi. Mestarien liigaan vuosien tauon jälkeen päässeen Roman pelit päättyivät jo alkulohkoon.

Kaudella 2015/16 Roman peliesitykset takkusivat entistä pahemmin, eikä hyökkäävää pelitapaa suosinut Garcia saanut joukkueen puolustuspelaamista kuntoon. Yksi kauden nöyryyttävimmistä tappioista tuli Mestarien liigassa, kun FC Bayern München murskasi Roman 7-1. ^[8] Liigassa joukkue ei marraskuun jälkeen onnistunut voittamaan kuin yhden ottelun, mikä johti lopulta Garcian potkuihin tammikuun puolivälissä 2016. ^[9]

Lokakuussa 2016 Garcia teki kolmivuotisen sopimuksen Olympique Marseillen kanssa.^[10] Debyyttikaudellaan Garcia johdatti Marseillen katastrofaalisen edelliskauden jälkeen liigassa viidenneksi ja joukkue selvitti tiensä Eurooppa-liigaan. Kaudella 2017/18 Marseille paransi sijoitustaan pykälällä ja jäi liigan kakkossijasta vain kolmen pisteen päähän. Eurooppa-liigassa Garcia johdatti Marseillen eurokilpailun loppuotteluun 14 vuoden tauon jälkeen. Loppuottelussa Marseille hävisi Atlético Madridille.^[11] Kausi 2018/19 oli Marseillen heikoin Garcian alaisuudessa. Eurooppa-liigassa edelliskauden finalisti putosi jo lohkovaiheessa voittamatta yhtään ottelua. Liigassa Marseille jäi europelisijoitusten ulkopuolelle ja Ranskan cupissa joukkue putosi amatööriseura ASF Andrézieux'ta vastaan. Ennen liigan viimeistä kierrosta Garcia kertoi jättävänsä seuran kauden jälkeen.^[12]

Lokakuun puolivälissä 2019 Garcia teki kesään 2021 ulottuvan sopimuksen Olympique Lyonin kanssa.^[13] Garcian johdolla Lyon sijoittui koronapandemian vuoksi maaliskuussa päättyneellä kaudella 2019/20 Ranskan liigassa sijalle 7. Mestarien liigassa Garcia luotsasi joukkueensa välieriin pudottamalla Juventuksen ja Manchester Cityn. Yksiosaisessa välierässä Lyon hävisi Bayern Münchenille 3–0.^[14] Ranskan cupissa Lyon eteni välieriin ja Ranskan liigacupissa loppuotteluun. Molemmissa kilpailuissa Lyon kärsi tappion PSG:lle. Liigacupin finaalissa PSG oli parempi rangaistuspotkukilpailussa.^[15] Kaudella 2020/21 Garcia johdatti Lyonin Ranskan liigassa neljänneksi. Kauden jälkeen seura ei jatkanut hänen sopimustaan.^[16]

Kesällä 2022 Garcia teki kaksivuotisen sopimuksen saudiarabialaisen Al Nassrin kanssa.^[17] Hän sai kuitenkin potkut seurasta jo huhtikuussa 2023.^[18]

Kesäkuussa 2023 Garciasta tuli Serie A:n puolustavan mestarin SSC Napolin päävalmentaja.^[19] Peliesitykset ja tulokset eivät Garcian alaisuudessa tyydyttäneet seurajohtoa, ja kahdeksan voittoa 16 pelatusta ottelusta eivät riittäneet, vaan Garcia sai potkut marraskuun puolivälissä 2023.^[20]

• Ranskan mestaruus: 2011
• Coupe de France: 2011
• Italian mestaruus
  • Hopeaa: 2014, 2015
• Eurooppa-liiga
  • Loppuottelu: 2018
• UNFP:n vuoden valmentaja Ligue 1:ssä: 2011
• France Footballin vuoden valmentaja (3): 2011, 2013, 2014

Garcialla on kolme lasta entisen vaimonsa Veroniquen kanssa. Hän seurustelee italialaisen entisen mallin ja AS Roma TV:n juontajana työskentelevän Francesca Brienzan kanssa. ^[21]