Les Chants Magnétiques

Magnetic Fields (ranskaksi: Les Chants Magnétiques) on Jean Michel Jarren kolmas albumi Disques Dreyfus -levymerkin alaisuudessa, levy julkaistiin vuonna 1981. Albumi oli eräs ensimmäisiä äänitteitä, jotka käyttivät sampleja musiikillisina elementtinä. Magnetic Fields on myös tyyliltään hieman erilainen kuin Jarren aiempien albumien soundi. Tähän albumiin Jarre sai osittain inspiraatiota Andy Warholin töistä samoin kuin digitaalisen ääniteknologian mahdollisuuksista (vrt. esim. läpimurtoalbumi Oxygene käytti analogisia syntetisaattoreita).

Pitkä avausraita koostuu kolmesta erillistä osasta ("movement"), joista toinen hitaampi osa sisältää runsaasti sample-tekniikkaa, joka osaltaa enteilee Jarren tulevaa soundia vuoden 1984 Zoolook-albumilla.

Albumi saavutti listasijoituksen #6 UK chartissa ja #98 US chartissa. ^[1]

Albumilla on sekä ranskalainen että englantilainen nimi. Ranskalainen nimi, Les Chants Magnétiques on sanaleikki. Suora suomennos olisi "magneettisia lauluja". Puhutussa ranskan kielessä sana "chants" ääntyy liki identtisesti sanan "champs" kanssa, jolloin nimi "Les Champs Magnétiques" tarkoittaisi suomennettuna magneettikenttiä. CD-levyn kansivihkosessa onkin sisäsivuilla "painovirhe", jossa on sana "champs" viivattu yli ja yläpuolelle kirjoitettu "chants". Koska sanaleikille on täysin mahdotonta löytää käännösvastineita muissa kielissä, on kansainväliseksi nimeksi valittu yksinkertaisesti "Magnetic Fields".

1. "Magnetic Fields Part 1" – 17:49
2. "Magnetic Fields Part 2" – 3:59
3. "Magnetic Fields Part 3" – 4:15
4. "Magnetic Fields Part 4" – 6:18
5. "Magnetic Fields Part 5" – 3:30

1. ↑ Progrography - Les Chants Magnetiques (Magnetic Fields) (englanniksi)