Leonard Peltier

Leonard Peltier (s. 12. syyskuuta 1944 Grand Forks, Pohjois-Dakota, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen Amerikan alkuperäiskansojen oikeuksia ajavan American Indian Movement (AIM) -järjestön aktiivi. Hän kuuluu itse Anishinaabe- ja Lakota-kansoihin.

Peltier tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen vuonna 1977 kahden FBI-agentin murhasta, jotka olivat tapahtuneet kahta vuotta aikaisemmin Pine Ridgen intiaanireservaatissa Etelä-Dakotassa käydyn tulitaistelun yhteydessä. Peltier on tunnustanut olleensa mukana ja ampuneensa agentteja kohti, mutta on kieltänyt ampuneensa teloitustyyliin ammuttuja laukauksia. Hänen oikeudenkäyntinsä sekä vankeutensa on saanut paljon huomiota eri puolilla maailmaa, eikä sitä ole pidetty puolueettomana. Esimerkiksi Amnesty International on ottanut Peltierin tapauksen epäreilujen oikeudenkäyntien listalleen. ^[1]

Leonard Peltier syntyi vuonna 1944 Pohjois-Dakotassa Grand Forksin kaupungissa 13-lapsiseen perheeseen. Hän vietti lapsuutensa isovanhempiensa luona Turtle Mountainin reservaatissa. Vuonna 1965 Peltier muutti Seattleen. Hän työskenteli aluksi autonasentajana, perustaen lopulta oman yrityksen. Seattlessa hän tutustui paikallisiin kansalaisoikeusaktivisteihin ja liittyi lopulta AIM:n jäseneksi.

Vuonna 1975 Peltier matkusti Pine Ridgen reservaattiin sovittelemaan erimielisyyksiä, joita oli syntynyt kahden reservaatin johtohahmon sekä heidän kannattajiensa välille. Taustalla oli muun muassa kahta vuotta aiemmin sattunut, kaksi kuolonuhria vaatinut Wounded Kneen välikohtaus AIM:n ja viranomaisten välillä.

Kesäkuun 26. päivän aamuna 1975 kaksi FBI:n agenttia, Jack R. Coler ja Ronald A. Williams, olivat Pine Ridgen reservaatissa etsimässä Jimmy Eagle –nimistä miestä, jota epäiltiin kahdesta paikallisille maatiloille tehdystä ryöstöstä. Hieman ennen puoltapäivää Williams ilmoitti radiolla heidän joutuneen tulituksen kohteeksi ja pyysi paikalle apuvoimia. Hetkeä myöhemmin hän otti uuden radioyhteyden ja kertoi haavoittuneensa.

Iltapäivällä FBI:n ja BIA:n agentit tekivät rynnäkön Pine Ridgeen. Tulitaistelussa menetti henkensä AIM:n aktivisti Joe Stuntz. Colerin ja Williamsin ruumiit löydettiin heidän autoistaan. Williamsista FBI:n tutkijat löysivät myöhemmin yhteensä kolme luotia, joista päähän osunut oli surmannut hänet. Coler oli saanut useampia osumia, joista kaksi oli päässä. Yhteensä agenttien kahdesta autosta löydetiin 125 luotia. Niistä suurin osa oli peräisin Remington–kivääristä. Agentit surmanneet luodit olivat kuitenkin peräisin AR-15–kivääristä, jollaisen myös Peltier omisti.

Reservaatista paennut Peltier pidätettiin helmikuussa 1976 Kanadassa Albertan provinssissa sijaitsevasta Hintonin kaupungista, jossa hän oli majaillut tuttavansa mökissä. FBI:n etsintäkuuluttama Peltier oli pakomatkansa aikana joutunut Oregonissa ampumavälikohtaukseen maantiepoliisin kanssa. Hän oli jättänyt käyttämänsä matkailuauton, mutta onnistunut jatkamaan pakoaan jalkaisin. Peltierin ajoneuvosta löydettiin agentti Colerin virka-ase.

Kaksi muuta Pine Ridgessa välikohtauksen aikana ollutta AIM:n aktivistia, Bob Robideau ja Darelle Butler, oli asetettu oikeuteen Cedar Rapidsissa Iowassa, mutta heidät vapautettiin syytteistä. Peltier vastusti luovutustaan Yhdysvaltoihin, eikä näin ollen päässyt samaan oikeudenkäyntiin. Peltierin oikeudenkäynti pidettiin Pohjois-Dakotan pääkaupungissa Fargossa. Valamiehistö tuomitsi hänet kahteen elinkautiseen Williamsin ja Colerin murhista.

Peltierin oikeudenkäynnin puolueettomuus on asetettu kyseenalaiseksi useiden eri seikkojen perusteella. Hänen oikeudenkäynnissään esittettiin todisteita, joita ei ollut otettu esille Robideaun ja Butlerin oikeudenkäynnissä. Silminnäkijälausuntoja oli saatu uhkailemalla ja painostamalla todistajia. Fargon valamiehistölle ei myöskään kerrottu aikaisemmista American Indian Movementin vastaisista oikeudenkäynneistä, joissa FBI:n oli todettu esittäneen vääriä tai muunneltuja todisteita ja silminnäkijälausuntoja.

Vuosia Peltierin oikeudenkäynnin jälkeen kävi ilmi, ettei laukauksia FBI:n tutkimusten mukaan olluy ammuttu hänen kiväärillään. Asiaa ei kuitenkaan ollut kerrottu valamiehistölle. Surmanluodit oli ammuttu AR-15-kiväärillä, jollaisen Peltierkin omisti. Vastaavia aseita oli muidenkin hallussa, mutta niille ei ollut tehty ballistisia tutkimuksia.

Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä syyttäjä oli väittänyt nimenomaan Peltierin ampuneen agentit lähietäisyydeltä. Jatkokäsitelyissä syyttäjä puolestaan oli todennut, että ampujia oli useampia, eikä voida näyttää toteen, kuka oli ampunut tappavat laukaukset. Myös ensimmäisen ehdonalaiskäsittelyn pöytäkirjoissa vuonna 1993 Peltierin sanottiin murhanneen agentit. Myöhemmissä käsittelyissä taas on kirjattu, ettei häntä vastaan ole esitetty suoria todisteita, jotka osoittaisivat Peltierin surmaajaksi.

Presidentti Bill Clintonin virkakauden lopulla levisi huhu, jonka mukaan hän olisi armahtamassa Peltierin. Tämä sai aikaan protesteja, Valkoisen talon ulkopuolelle kokoontui muun muassa useita satoja FBI-agentteja perheineen. Presidentti Clinton ei lopulta ottanut armahdusta käsittelyyn.^[2][3] Tammikuussa 2009 George W. Bush hylkäsi Peltierin armahdusanomuksen.^[4]

Leonard Peltierin on anonut pääsyä ehdonlaiseen vuosina 1993 ja 2009. Molemmat anomukset hylättiin. Seuraavan ehdonalaiskäsittelyn on määrä olla heinäkuussa 2024. Mikäli hän ei silloinkaan pääse ehdonalaiseen, Peltierin suunniteltu vapauttamispäivämäärä on marraskuussa 2040. Elossa ollessaan hän olisi silloin 96-vuotias.^[5][6]

American Indian Movement pitää Leonard Peltieriä poliittisena vankina. Hänen puolestaan ovat vedonneet useat yksityishenkilöt sekä järjestöt eri puolilla maailmaa.

Vetoomuksia ovat esittäneet Amnesty Internationalin lisäksi muun muassa Nelson Mandela, Desmond Tutu, Dalai Lama, Rigoberta Menchú, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvosto, Euroopan parlamentti sekä Belgian ja Italian parlamentit. Yhdysvalloissa Peltierin puolesta ovat vedonneet muun muassa Jesse Jackson, David Geffen ja Kennedy Memorial Center for Human Rights.

Peltierin tukijoiden lisäksi toimii myös hänen vapauttamistaan vastustava järjestö No Parole Peltier Association.^[7]

Leonard Peltier oli Peace and Freedom -puolueen ehdokkaana vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Puolue asetti hänet ehdolle vain Kalifornian osavaltiossa, jossa Peltier keräsi 27 607 ääntä (0,2 %).

Vuoden 2020 presidentinvaaleissa Peltier oli Party for Socialism and Liberationin Gloria La Rivan varapresidenttiehdokas.^[8]

Leonard Peltier on inspiroinut useita muusikkoja, elokuvantekijöitä ja taiteilijoita. Kirjoja hänen elämästään ja tapauksestaan on julkaistu useita.

Dokumenttielokuvia on valmistunut kaksi, 1992 valmistunut Incident at Oglala, jossa kertojana on Robert Redford, sekä vuoden 2011 elokuva The Wind Chases the Sun. Vuonna 1992 valmistui fiktiivinen Peltierin tapaukseen pohjautuva, Michael Aptedin ohjaama Thunderheart. Sen pääosassa oli Val Kilmer.

Peltierin tarina on innoittanut myös useita musiikintekijöitä. Hänestä kertovia kappaleita ovat levyttäneet muun muassa Rage Against the Machine, Robbie Robertson, Buffy Sainte-Marie, Little Steven ja Anal Cunt.

Tunnetuin kappale on U2:n vuoden 2004 hitti ”Vertigo”, jonka ensimmäinen versio oli Peltieristä kertova ”Native Son”. Alkuperäisenä se löytyy kokoelmalta Unreleased & Rare.

Englantilainen muotisuunnittelija Vivienne Westwood on osoittanut tukea Peltierille sijoittamalla kaikkiin kesän 2012 mallistonsa mainoksiin pienen tekstin ”Leonard Peltier is innocent”.

• Indigenous People of Africa and America/Leonard Peltier, a brief biography (Arkistoitu – Internet Archive)
• Famous trials/The Leonard Peltier trial

• Leonard Peltier Defence Committee
• American Indian Movement
• Ote "Making A Noise: A Native American Musical Journey" -dokumentista Youtubessa
• LEONARD: Political Prisoner Apple Podcasts. 2020.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Tšekki Taiteenala MusicBrainz Henkilöt Deutsche Biographie Muut IdRef