Kevin De Bruyne

Kevin De Bruyne

Henkilötiedot
Syntymäaika	28. kesäkuuta 1991 (ikä 33)[1]
Syntymäpaikka	Drongen, Belgia[1]
Pelipaikka	Keskikenttäpelaaja
Pituus	181 cm [2][3]
Seura
Seura	Manchester City
Pelinumero	17
Junioriseurat
2003–2005	Gent
2005–2008	Genk
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
2008–2012	Genk	84	(14)
2012–2014	Chelsea	3	(0)
2012	→ Genk (laina)	13	(2)
2012–2013	→ Werder Bremen (laina)	33	(10)
2014–2015	VfL Wolfsburg	52	(13)
2015–	Manchester City	257	(68)
Maajoukkue
2008–2009	Belgia U18	7	(1)
2009	Belgia U19	10	(1)
2011–	Belgia U21	2	(0)
2010–	Belgia	107	(30)
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 27. toukokuuta 2024.[2][3] Maajoukkueuran tilastot päivitetty 13. syyskuuta 2024.

Mitalit
Maa:  Belgia
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Pronssia	Venäjä 2018	Jalkapallo

Kevin De Bruyne (s. 28. kesäkuuta 1991 Drongen, Belgia^[1]) on belgialainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkäävä keskikenttäpelaaja tai laituri. Hän edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Manchester Cityä, johon siirtyi elokuussa 2015 saksalaisesta VfL Wolfsburgista. Hän on pelannut Belgian A-maajoukkueessa yli sata maaottelua.

De Bruyne edusti juniorina Gentiä ja Genkiä. Genkin edustusjoukkueeseen hän nousi vuonna 2008. De Bruyne ehti voittaa joukkueen kolmannen Belgian-mestaruuden kaudella 2010–2011, kunnes Englannin Valioliigan suurseura Chelsea osti hänet tammikuussa 2012 arvioiden mukaan 8,3 miljoonan euron siirtosummalla.

De Bruyne teki Chelsean kanssa viisi ja puoli vuotta kattavan sopimuksen, josta ensimmäiset puoli vuotta hän jatkoi Genkissä lainasopimuksella.^[4] Elokuussa 2012 Chelsea lainasi De Bruynen kaudeksi Werder Bremeniin^[5], jossa hän pelasi 33 Bundesliigaottelua, tehden kymmenen maalia ja antaen yhdeksän maalisyöttöä^[3].

Chelseassa De Bruyne ei missään vaiheessa onnistunut vakiinnuttamaan paikkaa pelaavassa kokoonpanossa, ja tammikuussa 2014 hänet myytiin Wolfsburgiin, arviolta 19,5 miljoonan euron siirtosummalla.^[6] Hänet valittiin Bundesliigan parhaaksi pelaajaksi kaudella 2014–2015. Hän teki kauden liigaotteluissa kymmenen maalia ja syotti 21, mikä oli uusi Bundesliigan syöttöennätys. Wolfsburg sijoittui sarjassa toiseksi.^[7] Wolfsbug voitti samalla kaudella Saksan cupin ja De Bruyne teki loppuottelun voittomaalin. Hän voitti samana vuonna myös Saksan supercupin. Hän pelasi Wolfsburgissa kaikkiaan 52 pääsarjaottelua, joissa teki 13 ja syötti 27 maalia.^[3]

Elokuussa 2015 Manchester City hankki De Bruynen arviolta 75 miljoonan euron siirtosummalla. Hänestä tuli näin Cityn siihenastinen ennätysostos.^[8] Hän voitti Cityssä liigacupin 2016^[2]. Valioliigassa hän teki avauskaudellaan seitsemän ja syötti yhdeksän maalia. Mestarien liigan kymmenessä ottelussa hän viimeisteli kolme maalia.

Seuraavalla kaudella hän teki Valioliigassa kuusi maalia ja syötti 21. Mestarien liigassa hän teki pelaamissaan kuudessa ottelussa yhden maalin.

Kaudella 2017–2018 De Bruyne voitti Valioliigan ja Liigacupin mestaruudet. Hän teki liigakaudella kahdeksan ja syötti 16 maalia.^[3] Hänet valittiin Valioliigan tähdistöjoukkueeseen^[9] ja kauden toiseksi parhaaksi pelaajaksi^[10]. Mestarien liigan kahdeksassa ottelussa hän teki yhden ja syötti neljä maalia.^[3] Hänet valittiin Mestarien liigan kauden joukkueeseen^[11].

De Bruyne kärsi lukuisista loukkaantumisista kaudella 2018−2019. Hän pelasi Valioliigassa 19 ottelua, joissa sekä teki että syötti kaksi maalia. Hän voitti Valioliigan, FA-cupin ja Liigacupin mestaruudet. Mestarien liigan neljässä ottelussa hän syötti neljä maalia. Hänet valittiin Mestarien liigan kauden joukkueeseen^[12].

Seuraavalla kaudella hän viimeisteli 35 valioliigaottelussa 13 maalia ja antoi 20 maalisyöttöä^[3], millä hän sivusi Valioliigan yhden kauden syöttöennätystä, jonka Thierry Henry teki kaudella 2002–2003.^[13] De Bruyne voitti kaudella 2019–2020 myös Liigacupin ja Community Shieldin.^[3] Hänet valittiin Valioliigan vuoden pelaajaksi^[14] ja myös pelaajien valitsemaksi vuoden pelaajaksi. Hänet nimettiin myös kauden tähdistöjoukkueeseen.^[15] Mestarien liigassa pelaamissaan seitsemässä ottelussa hän sekä teki että syötti kaksi maalia,^[3] ja hänet valittiin jälleen Mestarien liigan kauden joukkueeseen^[16].

De Bruyne pelasi kaudella 2020–2021 Valioliigassa 25 ottelua, joissa teki kuusi ja syötti 12 maalia Cityn voittaessa mestaruuden.^[3] Hänet valittiin jälleen pelaajien äänestyksessä vuoden valioliigapeelaajaksi. Hänet nimettiin myös sarjan tähdistöjoukkueeseen.^[17] Mestarien liigassa pelaamissaan kahdeksassa ottelussa hän teki kolme ja syötti neljä maalia. Hän joutui jättämään tappiollisen loppuottelun kesken saatuaan kasvomurtumia törmäyksestä Chelsean Antonio Rüdigerin kanssa^[18]. Hänet nimettiin Mestarien liigan kauden joukkueeseen^[19]. Hän voitti myös liigacupin mestaruuden.^[3]

Kaudella 2021–2022 De Bruyne teki pelaamissaan 30 valioliigaottelussa 15 maalia ja antoi kahdeksan maalisyöttöä Cityn voittaessa mestaruuden^[3]. Hänet valittiin toistamiseen Vuoden pelaajaksi^[14]. Hänet valittiin myös Valioliigan kauden joukkueeseen.^[20] Mestarien liigan kymmenessä ottelussa hän viimeisteli kaksi ja alusti kolme maalia.^[3] Hänet valittiin viidennen kerran peräkkäin Mestarien liigan kauden joukkueeseen^[21].

De Bruyne pelasi Cityn triplamestaruuteen päättyneellä kaudella 2022–2023 Valioliigassa 32 ottelua, joissa teki seitsemän ja syötti 18 maalia. Mestarien liigan kymmenessä ottelussa hän teki kaksi maalia ja antoi seitsemän maalisyöttöä.^[3] Hänet nimettiin Mestarien liigan kauden joukkueeseen^[22]. Hän joutui kuitenkin jättämään Mestarien liigan loppuottelun kesken takareisivamman vuoksi^[23]. FA Cupin neljässä ottelussa hän teki yhden ja syötti neljä maalia.^[3]

De Bruynen takareisivamma uusiutui kauden ensimmäisessä liigaottelussa, ja hän joutui arvioiden mukaan kentiltä sivuun noin neljäksi kuukaudeksi.^[24] Hän palasi kentille vuodenvaihteessa ja pelasi kauden aikana kaikkiaan 18 valioliigaottelua, joissa teki neljä ja syötti kymmenen maalia Cityn voittaessa jälleen mestaruuden. Mestarien liigassa hän teki pelaamissaan kahdessa ottelussa kaksi maalia ja antoi kaksi maalisyöttöä.^[3]

De Bruyne valittiin Belgian A-maajoukkueeseen ensimmäisen kerran ystävyysotteluun Bulgariaa vastaan toukokuussa 2010. Kentälle hän pääsi ensimmäisen kerran ystävyysottelussa Suomea vastaan saman vuoden elokuussa. Ensimmäisen arvokilpailujen karsintaottelunsa hän pelasi MM-karsintaottelussa Walesia vastaan syyskuussa 2012. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki MM-karsintapelissä Serbiaa vastaan saman vuoden lokakuussa.

Kesän 2014 jalkapallon MM-kisoissa De Bruyne oli isossa roolissa Belgian joukkueessa, kun maa eteni kahdeksan parhaan joukkoon ensimmäistä kertaa 28 vuoteen. Hän pelasi kisoissa neljä ottelua. EM-kilpailuissa 2016 hän pelasi puolivälierissä karsiutuneen Belgian kaikki viisi ottelua.^[3]

De Bruyne pelasi kuusi ottelua Belgian saavuttaessa pronssia Venäjän MM-kilpailuissa 2018. Hän teki voittomaalin puolivälieräottelussa Brasiliaa vastaan^[3] ja hänet valittiin FIFA.comin äänestyksessä kisojen unelmajoukkueeseen.^[25]

Kesän 2021 EM-kilpailujen alkaessa De Bruyne oli vielä toipumassa ennen EM-turnausta kokemastaan loukkaantumisesta. Belgian toisessa alkulohko-ottelussa Tanskaa vastaan hän tuli tauolla vaihdosta kentälle ja syötti joukkueensa ensimmäisen sekä teki itse toisen maalin Belgian noustessa tappioasemasta 2–1-voittoon. Viimeisessä alkulohko-ottelussa Suomea vastaan hän syötti Belgian toisen maalin. Neljännesvälierässä Portugalia vastaan De Bruyne joutui loukkaantumisen vuoksi tulemaan vaihtoon jo toisen puoliajan alkuminuuteilla, mutta tappiollisessa puolivälierässä Italiaa vastaan hän pelasi täydet minuutit. MM-kilpailuissa 2022 hän pelasi täyden ajan Belgian kaikissa kolmessa ottelussa ilman tehomerkintöjä. EM-kilpailuissa 2024 hän pelasi täydet minuutit Belgian kaikissa neljässä ottelussa ja teki maalin alkulohko-ottelussa Romaniaa vastaan.^[3]

De Bruyne on pelannut syyskuun 2024 puoliväliin mennessä Belgian maajoukkueessa kaikkiaan 107 A-maaottelua, joissa hän on tehnyt 30 maalia ja antanut 49 maalisyöttöä.^[1][3][26]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kevin De Bruyne Wikimedia Commonsissa