Kaksintaistelu

Kaksintaistelu eli duelli (lat. duellum) on moniin kulttuureihin kuulunut tai kuuluva, pääasiassa miehinen tapa selvittää kahden henkilön välejä kasvotusten. Kaksintaistelukäytäntö kehittyi Etelä-Euroopassa renessanssiaikana, ja se oli suosionsa huipulla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1700-luvulla. Vaikka kaksintaistelut julistettiin laittomiksi monissa maissa, niitä järjestettiin Euroopassa ja Amerikassa vielä 1900-luvun alkuun saakka.

Kaksintaistelu on perinteisimmin käyty miekoin tai ampuma-asein, ja se on usein päättynyt toisen kuolemaan tai haavoittumiseen. Usein on ollut sääntö, että ensimmäisenä verta vuotava osapuoli on häviäjä. Kaksintaistelussa yhdistyy nykyisen yhteiskunnan näkökulmasta raakalaismaisuutta ja romantiikkaa: väkivaltainen välienselvittely on nyky-yhteiskunnassa yleisesti tuomittua, mutta toisaalta kaksintaisteluiden säännöt ovat toteutuessaan tarjonneet molemmille osapuolille yhtäläiset mahdollisuudet voittaa.

Kaksintaisteluhaasteella pyrittiin yleensä palauttamaan loukattu kunnia.

Peruste saattoi olla myös esimerkiksi pyrkimys välttää suurempi yhteenotto sopimalla, että kaksintaistelun voittajan edustama ryhmä voittaa kiistakysymyksessä. Kaksintaisteluja toisilleen vihamielisiin sotajoukkoihin kuuluvien välillä onkin käyty ennen sotajoukkojen välistä taistelua tai jopa suuremman yhteenoton sijasta, kummankin sotajoukon katsoessa.

Kaksintaisteluissa noudatettiin ankaria tavanomaisoikeudellisia sääntöjä. Niitä julkaistiin myös kirjoitettuna; esimerkki tällaisesta on Gustav Hergsellin Duell-Codex vuodelta 1891. Kaksintaistelu edellytti viestinviejää, kaksintaisteluhaasteen esittämistä ja hyväksymistä (välipuhe), sopimusta ajankohdasta, paikasta ja aseista sekä sekundantteja (lat. secundans = tukija) eli osapuolten kaksintaisteluavustajia ja -todistajia; yleensä taistelupaikalla oli läsnä myös puolueeton todistaja ja lääkäri.

Kaksintaisteluoikeus oli Euroopassa alun perin vain aatelisilla, upseereilla ja ylioppilailla.

Yleisen käytännön mukaan haastettu osapuoli sai valita aseet.

Niin sanotussa amerikkalaisessa kaksintaistelussa heitetään arpaa siitä, kummanko on ennalta sovitun ajan sisällä tehtävä itsemurha.

Rencontre puolestaan tarkoittaa sitä, että kaksi henkilöä esittävät toisilleen taisteluvaatimuksen ja samalla alkavat kamppailun.

Venäläinen ruletti on kaksintaistelukäytäntö. Yhdellä patruunalla ladatun revolverin hana vedetään puolivireasentoon, jolloin rulla pyörii vapaasti. Sen jälkeen rullaa pyöräytetään ja hana vedetään täysvireeseen. Molemmat osanottajat laukaisevat vuorollaan saman revolverin kohti päätään tai sydäntään välillä rullaa uudelleen pyöräytettyään. Näin sattuma ratkaisee, kumpi kuolee oman kätensä kautta.

Suomen rikoslaissa (39/1889) oli alun perin säännöksiä kaksintaistelusta (23. luku). Kaksintaistelu erotettiin murhasta, taposta ja pahoinpitelystä ja siitä rangaistiin lievemmin. Laissa säädettiin vankeusrangaistus sille, joka oli vastustajaansa vahingoittanut. Jos jompikumpi oli poikennut kaksintaistelussa sovituista tahi tavanmukaisista säännöksistä tai jos kaksintaistelu tapahtui ilman sekundantteja, häntä rangaistiin niin kuin murhasta, taposta tai pahoinpitelystä oli säädetty. Sitä, joka vei toisen puolesta perille kaksintaisteluvaatimuksen, rangaistiin vankeudella, paitsi jos hän oli vakaasti koettanut estää kaksintaistelua tapahtumasta. Sekundantteja, todistajia ja lääkäreitä ei rangaistu.^[1] — Tämä luku kumottiin rikoslainsäädännön osittaisuudistuksessa vuonna 1969 lailla 491/1969, ja nykyisin kaksintaisteluja arvioidaan väkivaltarikoksina.

• 12. heinäkuuta 1804 – Yhdysvaltain varapresidentti Aaron Burr tappoi poliitikko Alexander Hamiltonin kaksintaistelussa New Jerseyn Weehawkenissa.
• 10. helmikuuta 1837 – Georges d’Anthès tappoi kaksintaistelussa venäläisen runoilijan Aleksandr Puškinin Pietarissa.
• 27. heinäkuuta 1841 – vänrikki Nikolai Martynov ampui venäläisen runoilija Mihail Lermontovin kaksintaistelussa Pjatigorskissa.
• 28. elokuuta 1864 – ruhtinas Janko von Racowitza ampui Saksan sosialidemokraattien perustajaa Ferdinand Lassallea Carougessa Sveitsissä. Lassalle kuoli kolme päivää myöhemmin.
• 6. tammikuuta 1885 – silmälääkäri Karl Koller haavoitti kollegaansa Fritz Zinneriä miekalla Wienissä.
• 13. heinäkuuta 1889 – Ranskan pääministeri Charles Floquet haavoitti poliittista vastustajaansa kenraali Georges Boulangeria, mutta tämä jäi henkiin.
• 22. kesäkuuta 1908 – kreivi Arvid Manteuffel surmasi kreivi Nikolai Sumarokov-Elstonin (Jusupov) pistoolinlaukauksella. Nikolai oli itse ampunut laukauksen ilmaan. Nikolai Jusupov oli ihastunut Manteuffelin vaimoon, kreivitär Marina de Heydeniin, joka oli pyytänyt avioeroa Manteuffelista muutama kuukausi avioliiton solmimisen jälkeen. Marinan isoisä oli Suomen kenraalikuvernööri Fjodor Heiden.^[2]
• 2. tammikuuta 1913 – Unkarin parlamentin puhemies ja entinen pääministeri István Tisza kävi kaksintaistelun oppositiojohtaja Mihály Károlyin kanssa. Aseina käytettiin säiliä. Károlyi haavoittui lievästi otsaan ja Tisza käteen.^[3]

Kaksintaistelua on käytetty dramaattisena tehokeinona usein oopperoissa, joista tunnetuimmat ovat Richard Wagnerin oopperat Valkyyria ja Lohengrin, Georges Bizet’n ooppera Carmen, Pjotr Tšaikovskin ooppera Jevgeni Onegin, Giuseppe Verdin ooppera Trubaduuri sekä Pietro Mascagnin ooppera Cavalleria rusticana.

• Kaksintaistelupistoolit

• Bolgár, Franz von (toim.): Die Regeln des Duells. 8. laitos. (Uusintapainos vuoden 1908 laitoksesta.) WJK-Verlag, Hilden 2008. ISBN 978-3-933892-93-5
• Speitkamp, Winfried: Ohrfeige, Duell und Ehrenmord: Eine Geschichte der Ehre. Reclam, Stuttgart 2010. ISBN 978-3-15-010780-5

• Kaksintaistelua koskeva luku vuoden 1889 rikoslaissa