Armadillo
| Armadillo | |
|---|---|
| Ohjaaja | Janus Metz Pedersen |
| Käsikirjoittaja | Janus Metz Pedersen |
| Tuottaja | Ronnie Fridthjof, Sara Stockmann |
| Säveltäjä | Uno Helmerson |
| Kuvaaja | Lars Skree |
| Leikkaaja | Per K. Kierkegaard |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Tanska |
| Tuotantoyhtiö | Fridthjof Film |
| Levittäjä | Nordisk Film |
| Ensi-ilta |
27. toukokuuta 2010  |
| Kesto | 100 min |
| Alkuperäiskieli | tanska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Armadillo on vuonna 2010 julkaistu Janus Metz Pedersenin ohjaama tanskalainen dokumenttielokuva Afganistanin sodasta. Dokumentti kuvaa tanskalaisten rauhanturvaajien komennusta Afganistanin eteläosissa.[1]
Tarina
Dokumentti kuvaa tanskalaisen ratsuväen perinteitä vaalivan husaariyksikön vaiheita Afganistanin sodassa. Elokuva seuraa erityisesti muutamaa varusmiestä matkalla pohjoismaisen hyvinvointivaltion suojista sekasortoiseen, heimovaltaiseen Afganistaniin.
Alussa seurataan muutamien lähemmän tarkastelun kohteena olevan rauhanturvaajan viimeisiä päiviä kotimaassa. Seremonioihin kuuluu niin lämpimien hyvästien jättäminen läheisille kuin varusmiestovereiden kanssa koettu stripparin vierailu riehakkaan miehisissä lähtöjuhlissa.
Armadillo on eteläisessä Afganistanissa sijaitseva eteentyönnetty tukikohta, jonka tanskalaiset jakavat brittien kanssa. Paikan päällä annettavassa viimeisessä koulutussilauksessa korostetaan kontakteja paikallisväestöön sekä suojautumisen merkitystä kentällä.
Suhteet afgaaneihin jäävät kuitenkin pakostakin pinnallisiksi rajoittuen lahjojen ja makeisten jakamiseen lapsille sekä kyläpäälliköiden ja muiden miesten kohtaamiseen tulkin välityksellä käytävissä keskusteluissa. Aikaa tarkasti vartioidussa ja eristetyssä tukikohdassa miehet tappavat esimerkiksi nettipornon ja videopelaamisen avulla. Näennäinen rauha kuitenkin rikkoutuu kerralla partion joutuessa tulitaisteluun. Mukana seurannut kuvaaja kameroineen heittäytyy maahan muiden partion jäsenten tavoin ja moni saa tulikasteensa yhteenotossa.
Taisteluissa talebanien ja liittoumajoukkojen välillä tuhoutuu rakennuksia ja kuolee karjaa. Osa paikallisista onnistuu saamaan tukikohdasta rahallista korvausta menestyksistä.
Tanskalaisten joukkueenjohtaja joutuu tienvarsipommin uhriksi panssaroidussa ajoneuvossaan ja lennätetään muun muassa kallonmurtuman vuoksi Tanskaan saamaan hoitoa. Toivuttuaan hän kuitenkin palaa Armdailloon. Kolme tanskalaista, joita dokumentti ei ole lähemmin seurannut saa puolestaan surmansa ja heidän kunniakseen järjestetään muistotilaisuus.
Dokumentin kiistellyimmässä kohtauksessa lähitaistelussa tanskalaiset onnistuvat heittämään ojaan suojautuneiden talebanien joukkoon käsikranaatin ja yksi sotilaista "neutralisoi" aseellaan haavoittuneet viholliset. Aluksi voittoisalta tuntunut taistelu muuttuu julkisuustappioksi kun yksi tanskalaisrauhanturvaaja kertoo asiasta omaisilleen ja nämä ottavat Tanskassa yhteyttä sotilasviranomaisiin asian selvittämiseksi. Mahdollinen sotalain rikkomus vuotaa myös mediaan.
Loppukohtaus kertoo tanskalaisturvaajien kotiinpaluusta, aivan viimeiset kuvat taas useimpien mukana olleiden sotilaiden haluavan paluuta Afganistaniin väkivaltaisista kokemuksista huolimatta.
Viitteet
- ↑ Matti Rämö: Tätä on sota 23.9.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.9.2010.
Aiheesta muualla
- Elokuvan kotisivusto
- Aleksi Salonen: Armadillo 23.9.2010. Filmgoer.fi.