Ero sivun ”Ville Husso” versioiden välillä

{{Jääkiekkoilija | kuva = CHL, HC Davos vs. IFK Helsinki, 6th October 2015 13.JPG | kuvankoko = 250px | kuvateksti = | pelipaikka = maalivahti | maila = | hanska = vasen | lempinimi = Hude^[1] | pituus = 191 | paino = 93 | liiga = NHL | seura = Detroit Red Wings | paidan_nro = 35 | tehtävä = | aikaisemmat_seurat = HIFK (SML)
Chicago Wolves (AHL)
Missouri Mavericks (ECHL)
[[San Antonio Rampage (AHL)
St. Louis Blues (NHL) | pelasi = | kansallisuus =  Suomi | kansallisuus_2 = | syntymäaika = 6. helmikuuta 1995 (ikä 29) | syntymäpaikka = Helsinki, Suomi | kuolinaika = | kuolinpaikka = | varaus = 94. varaus | varausvuosi = 2014 | varannut_seura = St. Louis Blues | KHL-varaus = 145. varaus | KHL-varausvuosi = 2012 | KHL-varannut_seura = Metallurg Novokuznetsk | uran_alku = 2013 | uran_loppu = | valmennusvuodet = | valmennusseurat = | halloffame = }} Ville Juhani Husso^[2] (s. 6. helmikuuta 1995 Helsinki) on suomalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa NHL-seura Detroit Red Wingsissa.^[3]

Husso on Helsingin IFK:n kasvatti ja edustanut joukkuetta koko junioriuransa ajan. Hän voitti C-nuorten SM-pronssia vuonna 2009 ja C-nuorten SM-hopeaa vuonna 2010 joukkueen ykkösmaalivahtina. Kaudella 2011–2012 B-juniori-ikäinen Husso nousi yllättäen HIFK:n A-nuorten ykkösmaalivahdiksi ja pelasi kaikki 10 pudotuspeliottelua. Hän voitti kauden päätteeksi A-nuorten Suomenmestaruuden.^[3]

Metallurg Novokuznetsk varasi Husson viidennellä kierroksella 145. pelaajana KHL:n varaustilaisuudessa 2012.^[3] Kaudeksi 2012–2013 hän teki nelivuotisen SM-liigasopimuksen HIFK:n kanssa.^[4][5] Husso toimi ensimmäistä kertaa varamaalivahtina SM-liigassa 9. lokakuuta 2012 kotiottelussa Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan.^[6] Hän puki kauden aikana kahteen SM-liigaotteluun, mutta ei saanut kuitenkin peliaikaa.^[7]

Husso pelasi 24. elokuuta 2013 European Trophy -ottelun Tikkurilassa sveitsiläistä EV Zugia vastaan, jolloin HIFK hävisi voittomaalikilpailuissa lukemin 3–4.^[8] Syyskuussa hänet lainattiin toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella Mestis-joukkue HC Keski-Uuteenmaahan.^[9] 19. syyskuuta 2013 Husso nostettiin HIFK:n aloittavaksi maalivahdiksi ottelussa Porin Ässiä vastaan. Hän torjui liigadebyytissään HIFK:lle 5–3-voiton ja sai tililleen 30 torjuntaa.^[10][11] Kauden mittaan Husso nousi muiden maalivahtien haparoitua HIFK:n ykkösmaalivahdiksi ja sai tililleen 41 runkosarja- ja kaksi playoff-ottelua. Hän oli kauden päätteeksi myös ehdolla SM-liigan parhaalle tulokkaalle myönnettävän Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittajaksi,^[12] mutta sen vei lopulta HPK:n maalivahti Juuse Saros.

St. Louis Blues varasi Husson neljännellä kierroksella 94. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2014. Kaudella 2014–2015 hän jatkoi HIFK:n pääasiallisena vastuunkantajana, vaikkakin Kevin Lankinen kantoi suurimman osan joukkueen kevätkauden torjuntavastuusta. Husso nousi kuitenkin puolivälierien jälkeen takaisin HIFK:n ykkösmaalivahdiksi. Kaudella 2015–2016 hän jatkoi joukkueen pääasiallisena vastuunkantajana ja torjui runkosarjassa 39 ottelussa viisi nollapeliä. Hussolla oli SM-liigan paras torjuntaprosentti (92,7%) ja päästettyjen maalien keskiarvo (1.91).^[3]

Kevään 2016 pudotuspeleissä Husso torjui 15 pelaamassaan ottelussa vahvasti neljä nollapeliä, joilla hän sivusi SM-liigan pudotuspelien yhden kauden nollapeliäennätystä, johon ovat aiemmin pystyneet vain Teemu Lassila keväällä 2004 ja Antti Raanta keväällä 2013, mutta samana keväänä myös Tomi Karhunen^[13] sekä myöhemmin kolme muuta maalivahtia.^[14] Husson pudotuspeleihin sisältyi myös peräti 152.11 minuuttia kestänyt nollaputki viidennestä välieräottelusta JYPiä vastaan toiseen finaaliotteluun Tapparaa vastaan.^[15] Hänellä oli SM-liigan pudotuspelien paras päästettyjen maalien keskiarvo (1.55). Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Husso palkittiin kauden päätteeksi SM-liigan parhaana maalivahtina Urpo Ylönen -palkinnolla. Hänestä tuli nuorin palkinnon voittaja 13 vuoteen, kun Kari Lehtonen voitti palkinnon nuorempana vuonna 2003. Husso valittiin myös SM-liigan tähdistökentälliseen.^[3][16]

Toukokuussa 2016 Husso teki kolmivuotisen NHL-tulokassopimuksen St. Louis Bluesin kanssa.^[17] Saman vuoden syksyn harjoitusleirin päätteeksi seura lähetti hänet AHL-joukkue Chicago Wolvesiin.^[18] Husso ehti pelata siellä kaksi ottelua, kunnes hänet lähetettiin Wolvesista edelleen ECHL-joukkue Missouri Mavericksiin.^[19] Husso pelasi siellä 13 ottelua torjuen yhden nollapelin, kunnes joulukuussa 2016 hänet nostettiin takaisin Wolvesin vahvuuteen paikkaamaan Jordan Binningtonin pelikieltoa.^[20] Husson paluupeli päättyi tappioon, mutta tämän jälkeen hän torjui joukkueellee viisi voittoa putkeen.^[21] Husso vakiinnutti paikkaansa AHL:ssä loppukaudeksi 2017–2018 ja tämän myötä Blues kauppasi Wolvesin kolmannen maalivahdin, Pheonix Copleyn siirtorajan kynnyksellä Washington Capitalsiin. Hän kantoi suurimman osan Wolvesin torjuntavastuusta myös pudotuspeleissä. Husso pelasi kauden aikana AHL:ssä kaikkiaan 22 runkosarja- ja kymmenen playoff-ottelua torjuen yhden nollapelin.^[22]

Syksyn 2017 harjoitusleirin päätteeksi St. Louis Blues lähetti Husson uuteen farmijoukkueeseensa, San Antonio Rampageen.^[23] Hän pelasi siellä kokonaan kauden 2017–2018 ja kantoi suurimman osan joukkueen torjuntavastuusta pelaten 38 runkosarjaottelua torjuen neljä nollapeliä.^[22] Husso nostettiin ajoittain myös Bluesin NHL-joukkueen vahvuuteen, mutta hän ei kuitenkaan saanut peliaikaa.^[24] Myös syksyn 2018 harjoitusleirin päätteeksi Blues lähetti Husson Rampageen.^[25] Hänen kautensa 2018–2019 jäi loukkaantumisten vuoksi varsin rikkonaiseksi. Husso esiintyi myös Bluesin NHL-vahvuudessa jääden ilman peliaikaa, mutta hänen aisaparinaan AHL:ssä aloittanut Jordan Binnington onnistui kuitenkin ottamaan paikan aina joukkueen ykkösmaalivahtina ja torjumaan Bluesin Stanley Cup -mestariksi. Husso oli loukkaantumisten varalta mukana joukkueen harjoitusvahvuudessa ja osallistui Bluesin mestaruusjuhliin, mutta hän ei kuitenkaan kuulunut virallisesti mestarijoukkueeseen.^[26]

Heinäkuussa 2019 Husso teki St. Louis Bluesin kanssa vuoden mittaisen, kaksisuuntaisen ja 700 000 dollarin arvoisen jatkosopimuksen.^[27][28] Syksyn harjoitusleirin päätteeksi hänet lähetettiin jälleen San Antonio Rampagen AHL-joukkueeseen.^[29][30] Tammikuussa 2020 Husso teki Bluesin kanssa kaksivuotisen ja yksisuuntaisen jatkosopimuksen, joka tuo hänelle 750 000 dollaria kaudessa.^[31][32] Heinäkuussa seura nimesi hänet NHL-joukkueensa vahvuuteen pudotuspeleihin,^[33] mutta Husso ei kuitenkaan saanut peliaikaa.

Husso lähti kauteen 2020–2021 St. Louis Bluesin NHL-joukkueen toisena maalivahtina Jordan Binningtonin parina. Hän teki NHL-debyyttinsä runkosarjan toisella kierroksella 15. tammikuuta 2021 vieraissa Colorado Avalanchea vastaan. Husso lähti otteluun Binningtonin kakkosmaalivahtina, mutta hänet vaihdettiin Bluesin maalinsuulle ajassa 17.05, kun Avalanche siirtyi ottelussa jo 4–0-johtoon. Husso torjui 19.45 minuutin aikana kymmenen kertaa ja hän päästi taakseen neljä maalia.^[34][35] Ensimmäisen NHL-ottelunsa aloittavana maalivahtina Husso pelasi runkosarjan kuudennella kierroksella 24. tammikuuta 2021 Los Angeles Kingsia vastaan. Hän torjui Bluesin 3–6-tappioon päättyneessä ottelussa 29 kertaa ja Husso päästi taakseen viisi maalia.^[36]

Husso pelasi NHL-uransa ensimmäisen nollapelin 12. toukokuuta 2021 ottelussa Minnesota Wildia vastaan. Husso torjui ottelussa 31 kertaa.^[37]

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Kultaa	Ruotsi 2014	jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Pronssia	Venäjä 2013	jääkiekko
Ivan Hlinkan muistoturnaus
Hopeaa	Piešťany 2012	jääkiekko

Husso edusti Suomea MM-kilpailuissa vuonna 2018. Hän toimi turnauksessa lähinnä joukkueen kakkosmaalivahtina Harri Säterille ja pelasi kolme ottelua. Yhteensä Husso on pelannut kahdeksan A-maaottelua.^[3] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä 11. helmikuuta 2016 Euro Hockey Tourin ensimmäisessä kaksoismaaottelussa Örebrossa Ruotsia vastaan. Husso torjui Suomen 3–2-tappioon päättyneessä ottelussa 28 kertaa.^[38]

Husso pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2014 ja 2015, joista ensimmäinen turnaus päättyi maailmanmestaruuteen. Husso toimi vuoden 2014 turnauksessa pääasiassa Suomen kakkosmaalivahtina Juuse Sarokselle ja torjui kahdessa ottelussa. Vuoden 2015 turnauksessa hän jakoi Saroksen kanssa varsin tasaisesti vastuuta ja sai tililleen yhden ottelun enemmän. Valmennus valitsi Husson Suomen turnauksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta.^[3]

Husso edusti Suomea myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2013, jolloin hän voitti pronssia. Husso ei kuitenkaan pelannut turnauksessa ottelukaan, vaan Suomen torjuntavastuun koko turnauksen ajan kantoi Juuse Saros. Husso pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2012, jolloin hän torjui Suomelle hopeaa.^[3]

Husso valittiin Pohjola-leirin tähdistökentälliseen vuonna 2010.^[3]

				Runkosarja										Pudotuspelit									Palkinnot
Kausi	Joukkue	Liiga		O	V	H	T	MIN	PM	NP	PMK	TP%		O	V	H	MIN	PM	NP	PMK	TP%
2013–2014	HCK	Mestis		6				364	13		2.14	93,7		–	–	–	–	–	–	–	–
	HIFK	SM-liiga		41	20	14	5	2355	78	2	1.99	92,3		2	0	2	144	3	0	1.25	93,5
2014–2015	HIFK	SM-liiga		41	16	10	11	2338	92	3	2.36	91,5		3	1	2	159	6	0	2.27	89,7
2015–2016	HIFK	SM-liiga		39	25	8	6	2328	74	5	1.91	92,7		15	9	6	889	23	4	1.55	93,5
2016–2017	Chicago Wolves	AHL		22	13	6	0	1267	50	1	2.37	92,0		10	4	6	535	30	0	3.36	89,8
	Missouri Mavericks	ECHL		13	4	4	2	688	37	1	3.23	91,0		–	–	–	–	–	–	–	–
2017–2018	San Antonio Rampage	AHL		38	15	14	0	2130	86	4	2.42	92,2		–	–	–	–	–	–	–	–
2018–2019	San Antonio Rampage	AHL		27	6	18	0	1422	87	1	3.67	87,1		–	–	–	–	–	–	–	–
2019–2020	San Antonio Rampage	AHL		42	16	17	12	2438	104	4	2.56	90,9		–	–	–	–	–	–	–	–
2020–2021	St. Louis Blues	NHL		17	9	6	0	917	49	1	3.21	89,3		–	–	–	–	–	–	–	–

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ville Husso.

• Ville Husso Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
• Ville Husso The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
• Ville Husso Eurohockey.com. (englanniksi)
• https://www.nhl.com/fi/player/ville-husso-8478024