Kevin Lankinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevin Lankinen
Henkilötiedot
Syntynyt28. huhtikuuta 1995 (ikä 29)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Keke,[1] Lanky[2]
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 187 cm
Paino 84 kg
Seura
Seura Vancouver Canucks
Sarja NHL
Pelinumero 32
Pelaajaura
Pääsarjaura 2013–
Aik. seurat Jokerit (SML)
KooKoo (SML)
HIFK (SML)
Rockford IceHogs (AHL)
Indy Fuel (ECHL)
Chicago Blackhawks (NHL)
Nashville Predators (NHL)

Kevin Christian Lankinen (s. 28. huhtikuuta 1995 Helsinki)[3] on suomalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa NHL-seura Vancouver Canucksissa.[4]

Lankinen pelasi ensimmäisen ammattilaisottelunsa Jokereissa kaudella 2013–2014 ennen läpimurtoaan HIFK:ssa, jossa hän pelasi neljä kautta. HIFK:sta hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan saatuaan NHL-tulokassopimuksen Chicago Blackhawksiin. Hän pelasi kaksi kautta Chicagon farmiseuroissa AHL:ää ja ECHL:ää, kunnes pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa kaudella 2020–2021. Kaudella 2022–2023 Lankinen teki sopimuksen Nashville Predatorsin kanssa.

Lankinen kuului maailmanmestaruuden voittaneeseen Suomen joukkueeseen maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2019.

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juniorivuodet ja SM-liigadebyytti Jokereissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lankinen on Kiekko-Vantaan kasvatti. Hän siirtyi C-juniori-ikäisenä Jokereihin kaudeksi 2010–2011. Kaudella 2011–2012 Lankisella oli B-nuorten SM-sarjan paras päästettyjen maalien keskiarvo runkosarjassa (2,51), kuten myös pudotuspeleissä (2,14), jolloin hänellä oli myös sarjan paras torjuntaprosentti (93,9). Lankinen torjui Jokereille kauden päätteeksi B-nuorten Suomen-mestaruuden. Kaudella 2012–2013 hän kantoi suurimman osan Jokereiden A-nuorten torjuntavastuusta ja pelasi 23 runkosarjaottelua. Kevätkauden Lankinen kuitenkin vietti lähinnä joukkueen B-nuorissa, jotka hän torjui jälleen Suomen-mestariksi.[4]

Kaudeksi 2013–2014 Lankinen nostettiin Jokereiden SM-liigarinkiin. Hän pelasi harjoituskaudella kahdessa European Trophy -ottelussa. Lankinen pelasi niistä ensimmäisen 13. elokuuta 2013 ruotsalaista Frölunda HC:ta vastaan, jolloin hänet vaihdettiin loukkaantuneen Eero Kilpeläisen tilalle Jokereiden maaliin ajassa 29.19. Lankinen päästi ottelussa kaksi maalia.[5] 7. syyskuuta 2013 hän aloitti joukkueen maalilla vieraissa saksalaista ERC Ingolstadtia vastaan. Lankinen sai Jokereiden 2–4-voittoon päättyneessä ottelussa tililleen 24 torjuntaa.[6] SM-liigadebyyttinsä hän teki 12. lokakuuta 2013 vieraissa Oulun Kärppiä vastaan, kun Lankinen vaihdettiin Leland Irvingin tilalle Jokereiden maaliin ajassa 43.15. Hän sai peliaikaa 16.45 minuuttia, torjui neljä kertaa ja päästi kaksi maalia. Ottelu päättyi lopulta Kärppien 8–4-murskavoittoon.[7] Ottelu jäi Lankiselle kauden ainoaksi SM-liigassa. Suurimman osan kaudestaan hän pelasi Jokereiden A-nuorissa. Lankinen palkittiin A-nuorten SM-liigan parhaana maalivahtina Jorma Valtonen -palkinnolla ja valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[8]

Siirtyminen HIFK:hon ja läpimurto SM-liigassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2014–2015 Lankinen siirtyi kolmivuotisella sopimuksella HIFK:hon.[9] Hän pelasi ennen kauden alkua yhden ottelun Mestarien liigassa, mutta aloitti runkosarjan kuitenkin lainalla kasvattajaseuransa Kiekko-Vantaan Mestis-joukkueessa. Lankinen pelasi ensimmäisen SM-liigaottelunsa aloittavana maalivahtina 26. syyskuuta 2014 vieraissa Turun Palloseuraa vastaan. HIFK hävisi ottelun maalein 4–3, mutta Lankinen kuului kuitenkin joukkueen parhaimmistoon ja torjui 37 kertaa.[10][11] Hänet palkittiin ottelun kahden tähden tähtipelaajana.[12] HIFK:n ykkösmaalivahti Ville Husson torjuessa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa Lankinen kantoi joukkueen torjuntavastuuta ja sai kevään mittaan jo Hussoa enemmän vastuuta.[13]

Kevään 2015 pudotuspelit Lankinen aloitti HIFK:n vastuunkantajana, kunnes Husso palasi sairastuvalta joukkueen aloittavaksi maalivahdiksi viimeisiin puolivälieräotteluihin.[13] Lankinen oli mukana myös historiallisessa, SM-liigan kaikkien aikojen pisimmässä ottelussa, joka oli 15. maaliskuuta 2015 pelattu toinen ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelu vieraissa Tampereen Ilvestä vastaan. Hän torjui 134.14 minuuttia kestäneessä ottelussa peräti 59 kertaa. Lankinen torjui HIFK:lle lopulta 1–2-voiton ja puolivälieräpaikan. Hänet palkittiin ottelun yhden tähden tähtipelaajana.[14] Lankisella oli lopulta koko SM-liigan pudotuspelien paras torjuntaprosentti (93,3) ja päästettyjen maalien keskiarvo (2,14). Kaikkiaan hän pelasi tulokaskautensa aikana 24 runkosarja- ja kuusi pudotuspeliottelua.[4]

Kesällä 2015 NHL-varaamaton Lankinen osallistui NHL-seura New York Islandersin kehitysleirille.[15] Kaudella 2015–2016 hän jatkoi HIFK:n pääasiallisena kakkosmaalivahtina Hussolle ja pelasi 22 runkosarja-, kolme pudotuspeli- ja yhden CHL-ottelun. Lankinen voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[4] Hän pelasi kauden aikana myös kaksi ottelua lainalla KooKoossa antaakseen lepovuoron Frédéric Cloutierille, joka kantoi joukkueen torjuntavastuuta pitkään Juha Järvenpään loukkaannuttua.[16] Kauteen 2016–2017 Lankinen lähti niin ikään haastajana HIFK:hon palanneelle kokeneelle Niklas Bäckströmille, mutta osaksi Bäckströmin loukkaantumisenkin vuoksi hän nousi kauden mittaan joukkueen selkeäksi ykkösmaalivahdiksi. Lankinen torjui SM-liigauransa ensimmäisen nollapelin 29. marraskuuta 2016 vieraissa SaiPaa vastaan. Hän torjui HIFK:n 0–2-voittoon päättyneessä ottelussa 26 kertaa. Harri Laakso valitsi Lankisen ottelun kakkostähdeksi.[17] Kaikkiaan hän torjui 42 pelaamassaan runkosarjaottelussa seitsemän nollapeliä, mikä oli eniten koko SM-liigassa.[18] Kauden päätteeksi HIFK:n faniyhdistys Kamraatit ry palkitsi hänet Kamraattien kiertopalkinnolla.[19] Toukokuussa 2017 Lankinen teki HIFK:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[20]

Elokuussa 2017 Lankinen loukkasi itseään HIFK:n harjoituksissa ja oli sivussa lähes koko alkukauden. Joukkue täydensi tämän myötä maalivahtiosastoaan Atte Engrenillä,[21] joka toimi HIFK:n pääasiallisena ykkösmaalivahtina syyskaudella. Hänen sopimustaan jatkettiin Lankisen kuntoutumisen aikaan myös seuraavalla kaudelle. Lankinen palasi kaukaloihin joulukuussa ja siirtyi viikon ajaksi lainalle Imatran Ketterän Mestis-joukkueeseen.[22] Lankinen palasi HIFK:n maalin suulle vuoden 2018 vaihteessa. Hän teki vahvan paluun pelatessaan 15 ottelua runkosarjassa torjuntaprosentilla 94,58, joista neljä oli nollapelejä. Lankisen päästettyjen maalien keskiarvo 1,33 oli myös runkosarjan paras. Pudotuspeleissä hän otti HIFK:n selkeän ykkösmaalivahdin roolin, pelasi 13 ottelua prosentilla 93,56 ja voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[23] Lankinen oli kauden päätteeksi ehdolla SM-liigan parhaalle maalivahdille myönnettävän Urpo Ylönen -palkinnon voittajaksi,[24] mutta palkinto meni lopulta Kärppien Veini Vehviläiselle.

NHL-tulokassopimus Chicago Blackhawksiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2018 Lankinen teki kaksivuotisen NHL-tulokassopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa.[25][26] Seura lähetti hänet syksyn harjoitusleirin päätteeksi ensin AHL-joukkue Rockford IceHogsiin[27] ja lokakuun lopulla edelleen ECHL-joukkue Indy Fuelin vahvuuteen.[28] Hänet nostettiin syyskauden 2018–2019 yhteensä kolme kertaa ECHL:stä AHL:ään.[29] Lankinen pelasi AHL:ssä tulokaskautensa aikana 19 runkosarjaottelua. ECHL:ssä hän pelasi kuusi ottelua.[4] Lankinen piipahti myös Blackhawksin NHL-joukkueen harjoitusvahvuudessa runkosarjan päätöskierroksella, kun Corey Crawford oli loukkaantuneena.[30] Hän ei kuitenkaan pukenut otteluun.

Syksyn 2019 harjoitusleirin päätteeksi Blackhawks lähetti Lankisen jälleen Rockford IceHogsin AHL-joukkueeseen.[31][32] 10. joulukuuta 2019 ottelussa Milwaukee Admiralsia vastaan hän torjui joukkueensa 2–1-voittoon päättyneessä ottelussa peräti 55 kertaa, mikä oli IceHogsin seurahistorian yhden ottelun torjuntaennätys.[33] Lankinen pelasi siellä kaudella 2019–2020 lähinnä Collin Delian kakkosmaalivahtina kaikkiaan 21 runkosarjaottelua ja sai voittomerkinnän kahdeksaan otteluun. Hän pelasi kauden aikana myös AHL:n tähdistöottelussa.[4] Lankisen runkosarja päättyi lopulta olkapääleikkaukseen maaliskuussa 2020.[34] Hänet kutsuttiin kauden aikana kahdesti Blackhawksin NHL-vahvuuteen, mutta Lankinen jäi ilman peliaikaa. Joulukuussa 2019 hänet kutsuttiin joukkueen avuksi Robin Lehnerin loukkaantumisen vuoksi, mutta Lankinen lähetettiin vain vuorokautta myöhemmin takaisin farmiin.[35] Tammikuussa 2020 hänet kutsuttiin uudelleen Blackhawksiin, kun Lehner loukkaantui jälleen,[36] mutta Lankinen lähetettiin muutamaa päivää myöhemmin taas farmiin.[37] Lankisen kuntouduttua olkapääleikkauksestaan heinäkuussa 2020, Blackhawks nimesi hänet NHL-vahvuuteensa pudotuspeleihin,[38] mutta hän jäi niissä ilman peliaikaa.

Jatkosopimus Blackhawksiin ja ensimmäinen NHL-ottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2020 Lankinen teki Chicago Blachawksin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen. Hänen ensimmäinen sopimuskautensa oli kaksisuuntainen ja toi Lankiselle NHL:n puolella 750 000 ja farmin puolella 500 000 dollaria. Hänen jälkimmäinen sopimuskautensa oli yksisuuntainen ja toi Lankiselle NHL:ssä 850 000 dollaria.[39][40] Tammikuun 2021 harjoitusleirin päätteeksi Blackhawks nimesi Lankisen niin sanottuun varamiesten taksiryhmään, kun joukkueen NHL-kauden aloitti maalivahtikaksikko Malcolm Subban ja Collin Delia.[41] Lankinen kuitenkin nostettiin Blackhawksin NHL-kokoonpanoon runkosarjan neljänteen otteluun 19. tammikuuta 2021 vieraissa Florida Panthersia vastaan, jolloin Lankinen pelasi ensimmäinen NHL-ottelunsa.[42] Hän torjui Blackhawksin 5–4-jatkoaikatappioon päättyneessä ottelussa 25 kertaa.[43] NHL-uransa ensimmäisen nollapelin Lankinen torjui 17. helmikuuta 2021 vieraissa Detroit Red Wingsia vastaan. Hän torjui Blackhawksin 0–2-voittoon päättyneessä ottelussa 29 kertaa. Lankinen valittiin ottelun ykköstähdeksi.[44]

Nashville Predatorsissa ja Vancouver Canucks

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2022 Lankinen teki vapaana pelaajana Nashville Predatorsin kanssa yksivuotisen ja 1,5 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.[45][46] Maaliskuussa 2023 sopimusta jatkettiin vuodella ja palkka nousi kahteen miljoonaan dollariin.[47]

Syyskuussa 2024 Lankinen teki vapaana agenttina Vancouver Canucksin kanssa vuoden mittaisen ja 875 000 dollarin arvoisen sopimuksen. [48]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Slovakia 2019 jääkiekko

Lankinen edusti Suomea maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2019, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden. Yhteensä Lankinen on pelannut 11 A-maaottelua. Hän pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa ennen vuoden 2019 MM-kilpailuja Nordic Cupissa 26. huhtikuuta 2019 Helsingin Hartwall Arenalla Ruotsia vastaan. Lankinen torjui Suomen 1–3-tappioon päättyneessä ottelussa 37 kertaa.[49] Itse turnauksessa hän toimi joukkueensa pääasiallisena ykkösmaalivahtina pelaten kahdeksan ottelua. Lankinen torjui ensimmäisen nollapelinsä A-maajoukkueessa 19. toukokuuta 2019 alkulohkon ottelussa Slovakian Košicessa Ranskaa vastaan. Hän torjui Suomen 0–3-voittoon päättyneessä ottelussa 23 kertaa.[50] Seuraavan nollapelinsä Lankinen torjui 25. toukokuuta 2019 välieräottelussa Bratislavassa Venäjää vastaan. Hän torjui Suomen 0–1-voittoon päättyneessä ottelussa 32 kertaa.[51] Loppuottelussa Kanadaa vastaan Lankinen torjui Suomen 3–1-voittoon sekä maailmanmestaruuteen. Hän torjui ottelussa 44 kertaa.[52] Hänellä oli turnauksen paras päästettyjen maalien keskiarvo ottelua kohden, eli 1,50.[4]

Lankinen on pelannut myös viisi nuorten ja 14 poikien maaottelua.[4]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lankinen valmistui ylioppilaaksi Mäkelänrinteen lukion urheilulinjalta vuonna 2014.[53] Hänen äidinkielensä on ruotsi.[54] Lankinen harrastaa lukemista ja on nimennyt lempikirjakseen Yuval Noah Hararin teoksen Sapiens. Vuoden 2019 MM-kilpailujen yhteydessä hän kertoi lukevansa Hanya Yanagiharan kirjoittamaa Pieni elämä -kirjaa, mikä kasvatti kirjan suosiota voimakkaasti. Elokuussa 2019 Lankinen avasi yhteistyössä WSOY:n kanssa Lankisen lukupiiri -yhteisön Facebookissa. Hän valitsee siellä itseään kiinnostavia kirjoja, joista käyttäjät voivat keskustella.[54][55][56] Lankinen palkittiin lukuinnostuksensa myötä vuoden 2020 Suomen urheilugaalassa Vuoden esikuva -palkinnolla.[57]

Lankinen on maininnut maalivahdeista omiksi esikuvikseen Henrik Lundqvistin ja Kari Lehtosen sekä lukeneensa lapsena usean kerran Patrick Royn uraa käsittelevän kirjan. Hän on kertonut harrastaneensa lapsena ja nuorena myös katulätkää, rullakiekkoa, jalkapalloa, salibandya, tennistä ja sulkapalloa. Lankinen harrastaa kesäisin edelleen myös padelia ja golfia.[58]

Lankinen meni naimisiin elokuussa 2023.[59]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit
Kausi Joukkue Liiga O V H T MIN PM NP PMK TP% O V H MIN PM NP PMK TP%
2013–2014 Jokerit SM-liiga 1 0 0 0 17 2 0 7.16 66,7 – – – – – – – –
2014–2015 Kiekko-Vantaa Mestis 10 32 3.29 90,6 – – – – – – – –
HIFK SM-liiga 24 8 10 5 1307 50 0 2.29 91,0 6 3 2 414 12 0 1.74 92,9
2015–2016 KooKoo SM-liiga 2 0 0 2 128 5 0 2.34 91,9 – – – – – – – –
HIFK SM-liiga 22 12 5 4 1294 51 0 2.36 90,6 3 1 2 180 10 0 3.33 89,1
2016–2017 HIFK SM-liiga 42 13 19 9 2443 87 7 2,14 92,0 13 6 6 768 32 0 2.50 90,6
2017–2018 Ketterä Mestis 2 2 0 0 120 3 0 1.50 95,4 – – – – – – – –
HIFK SM-liiga 15 10 3 2 900 20 4 1.33 94,6 13 7 5 756 25 0 1.99 93,6
2018–2019 Rockford IceHogs AHL 19 7 12 1 1151 48 0 2.50 91,0 – – – – – – – –
Indy Fuel ECHL 6 4 2 0 358 19 0 3.18 89,3 – – – – – – – –
2019–2020 Rockford IceHogs AHL 21 8 10 3 1190 60 0 3.03 90,9 – – – – – – – –
2020–2021 Chicago Blackhawks NHL 37 17 14 5 2175 109 2 3.01 90,9 – – – – – – – –
2021–2022 Chicago Blackhawks NHL 32 8 15 6 1816 106 0 3.50 89,1 – – – – – – – –
2022–2023 Nashville Predators NHL 19 9 8 1 1070 49 0 2.75 91,6 – – – – – – – –
2023–2024 Nashville Predators NHL 24 11 6 0 1191 56 1 2.82 90,8 – – – – – – – –

Maajoukkuetilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Turnaus O V H MIN PM NP PMK TP%
2019 MM 8 7 1 481 12 2 1,50 94,2

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kevin Lankinen: “Tiistaisin laitetaan kroppa koville” hifk.fi. 26.5.2015. Oy HIFK Hockey AB. Viitattu 28.4.2016.
  2. ↑ Bushman, Jack: Five Takeaways From Blackhawks Split Series vs. Columbus sportsmockery.com. 1.2.2021. Sports Mockery, Inc. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Pikkuilmoitus Syntynyt-luokassa. Helsingin Sanomat, 7.6.1995, s. 6. Näköislehti (maksullinen).
  4. ↑ a b c d e f g h Kevin Lankinen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  5. ↑ Game detail: 13 Aug 2013, Frölunda HC - Jokerit Eurohockey.com. 13.8.2013. European Ice Hockey Online AB & eSports.cz s.r.o. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Game detail: 07 Sep 2013, ERC Ingolstadt - Jokerit Eurohockey.com. 7.9.2013. European Ice Hockey Online AB & eSports.cz s.r.o. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Ottelutilastot Jatkoaika.com. 12.10.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.2.2021.
  8. ↑ Mennander, Pasi: Nuorten SM-liigan kauden 2013-14 palkitut pelaajat Leijonat.fi. 8.3.2014. Suomen Jääkiekkoliitto – Finlands Ishockeyförbund ry. Viitattu 5.4.2014.
  9. ↑ Michael Keränen HIFK:n haaviin Jatkoaika.com. 30.4.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 16.7.2014.
  10. ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 26.9.2014. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 27.9.2014.
  11. ↑ Hirvonen, Juho: Lankinen torjui konkarin elkein Jatkoaika.com. 26.9.2014. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.9.2014.
  12. ↑ TPS aiheutti HIFK:lle ensimmäisen tappion varsinaisella peliajalla is.fi. 26.9.2014. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 27.9.2014.
  13. ↑ a b Koivunen, Tommi: HIFK:n valmentaja maalivahdin vaihdosta: ”Lankinen joutui haastatteluun ja tuli heti kipeäksi” is.fi. 26.3.2015. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 1.4.2015.
  14. ↑ HIFK:n Partanen ratkaisi SM-liigan historian pisimmän ottelun is.fi. 15.3.2015. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 1.4.2015.
  15. ↑ Veini Vehviläiselle sittenkin NHL-huomiota - useita suomalaisia seurojen kesäleireille Jatkoaika.com. 30.6.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.4.2016.
  16. ↑ Lankinen lainalle KooKooseen Jatkoaika.com. 14.1.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.4.2016.
  17. ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 29.11.2016. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 18.2.2021.
  18. ↑ Pelaajatilastot liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 23.4.2017.
  19. ↑ Kauden Kamraatti – Kevin Lankinen! kamraatit.com. 12.5.2017. Kamraatit Ry. Viitattu 22.5.2018.
  20. ↑ Selin korvaa Törmäsen HIFK:n käskyttäjänä - Runkopelaajille jatkosopimuksia Jatkoaika.com. 8.5.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 8.5.2017.
  21. ↑ Atte Engren HIFK:n maalille – Kevin Lankinen pitkään sivussa liiga.fi. 4.8.2017. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 22.4.2018.
  22. ↑ Leskinen, Otto: HIFK:n Lankinen pelikunnossa - Pelaa tämän viikon Mestiksessä Jatkoaika.com. 11.12.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 23.4.2018.
  23. ↑ Liigan maalivahtitilastot 2017–2018 liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 22.4.2018.
  24. ↑ Seppänen, Antti: Paras maalivahti 2018 – voittaja löytyy tästä kolmikosta liiga.fi. 30.4.2018. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 3.5.2018.
  25. ↑ RELEASE: Blackhawks agree to terms with four players nh.com/blackhawks. 21.5.2018. Chicago Blackhawks. Viitattu 22.5.2018. (englanniksi)
  26. ↑ Suhonen, Markus: Blackhawks-organisaatioon lisää suomalaisväriä − Kevin Lankinen siirtyy Pohjois-Amerikkaan Jatkoaika.com. 21.5.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 22.5.2018.
  27. ↑ Lahtinen, Miikka: Tyly päätös! Suomalaisvahdille näytettiin ovea NHL-leirillä – loisti vielä viime kaudella Liigassa suomikiekko.com. 21.9.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 30.9.2019.
  28. ↑ Lahtinen, Miikka: Ei ole totta! Suomalaismaalivahti sai surkeita uutisia – ex-HIFK-tähti passitettiin farmin farmiin suomikiekko.com. 29.10.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 30.9.2019.
  29. ↑ Lahtinen, Miikka: Järkyttävä hissiliike jatkuu! Suomalainen NHL-lupaus pääsi jälleen pois farmin farmista suomikiekko.com. 18.12.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 30.9.2019.
  30. ↑ Nuutinen, Markus: Yllätysuutinen! Entinen HIFK-vahti nostettiin NHL-joukkueen mukaan – debyytti edessä? suomikiekko.com. 6.4.2019. Nordic Sport Media. Viitattu 30.9.2019.
  31. ↑ RELEASE: Blackhawks Assign 12 to Rockford nhl.com/blackhawks. 21.9.2019. Chicago Blackhawks. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  32. ↑ Miettinen, Miska: Karvas pettymys? Suomalainen maailmanmestari passitettiin NHL:stä farmiin, myös kaksi muuta sinivalkoista koki saman kohtalon suomikiekko.com. 22.9.2019. Nordic Sport Media. Viitattu 30.9.2019.
  33. ↑ Miettinen, Miska: Absurdi iltapuhde – Kevin Lankinen venyi kiekon tielle 55 kertaa ja torjui historiaa nhlsuomi.com. 11.12.2019. Nordic Sport Media. Viitattu 18.2.2021.
  34. ↑ Nuutinen, Markus: Surkeaa! Leijonien MM-kultasankari kävi leikkauksessa: kausi ohi suomikiekko.com. 6.3.2020. Nordic Sport Media. Viitattu 18.2.2021.
  35. ↑ Kevin Lankinen lähetettiin takaisin farmiin nhl.com/fi. 3.12.2019. National Hockey League. Viitattu 18.2.2021.
  36. ↑ Koivunen, Tommi: Emil Larmi nostettiin NHL:ään – syynä toisen maalivahdin hävittämä passi! Myös Kevin Lankiselle kutsu ylös ja hieno kunnianosoitus is.fi. 4.1.2020. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 18.2.2021.
  37. ↑ Lahtinen, Miikka: NHL-debyytti jäi yhä tekemättä – Chicago Blackhawks passitti MM-kultaleijonan farmiin nhlsuomi.com. 9.1.2020. Nordic Sport Media. Viitattu 18.2.2021.
  38. ↑ NEWS: Blackhawks Announce 2020 Playoff Roster nhl.com/blackhawks. 27.7.2020. Chicago Blackhawks. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  39. ↑ RELEASE: Blackhawks Sign Highmore, Lankinen, Barratt and Altybarmakyan nhl.com/blackhawks. 2.4.2020. Chicago Blackhawks. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  40. ↑ Kultavahti Kevin Lankinen teki jatkosopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa yle.fi. 2.4.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 18.2.2021.
  41. ↑ Baum, Carter: BLOG: Blackhawks Opening Night Roster Finalized nhl.com/blackhawks. 13.1.2021. Chicago Blackhawks. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  42. ↑ Karvonen, Ossi: Kevin Lankiselle NHL-debyytti Chicago Blackhawksissa MTVuutiset.fi. 20.1.2021. Telia Company AB. Viitattu 20.1.2021.
  43. ↑ Chicago Blackhawks - Florida Panthers - January 19th, 2021 NHL.com. 19.1.2021. National Hockey League. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  44. ↑ Chicago Blackhawks - Detroit Red Wings - February 17th, 2021 NHL.com. 17.2.2021. National Hockey League. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  45. ↑ Kevin Lankisen uusi osoite löytyy Nashvillestä − Predators teki vuoden sopimuksen suomalaisveskarin kanssa Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. Viitattu 14.7.2022.
  46. ↑ Predators Sign Kevin Lankinen to One-Year Contract 15.7.2023. Nashville Predators. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
  47. ↑ Predators sign goaltender Kevin Lankinen to one-year, $2M extension Sportsnet.ca. 3.3.2023. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
  48. ↑ Canucks Agree to Terms with Goaltender Kevin Lankinen on a One-Year Contract | Vancouver Canucks www.nhl.com. 21.9.2024. Viitattu 21.9.2024. (englanniksi)
  49. ↑ FIN - SWE (1-3) stats.swehockey.se. 26.4.2019. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  50. ↑ GAME SUMMARY (pdf) stats.iihf.com. 19.5.2019. IIHF. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  51. ↑ GAME SUMMARY (pdf) stats.iihf.com. 25.5.2019. IIHF. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  52. ↑ GAME SUMMARY (pdf) stats.iihf.com. 26.5.2019. IIHF. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  53. ↑ Kiekko-Vantaan Juniorit ry - C-nuoret - Kevin Lankisen haastattelu kiekkovantaa.fi. Viitattu 2.7.2018.
  54. ↑ a b Karhapää, Susanna: Maalivahti Kevin Lankisen lukuharrastus on herättänyt valtavaa kiinnostusta, ja nyt hän kertoo, mitä kirjoja suosittelee ja miksi HS.fi. 8.6.2019. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 9.6.2019.
  55. ↑ Koivunen, Tommi: Leijonien MM-sankari Kevin Lankinen avasi oman lukupiirin: ”Haluan esimerkilläni vaikuttaa nuorten lukuintoon” is.fi. 13.8.2019. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 30.9.2019.
  56. ↑ Gustafsson, Miia: Loiri-elämäkerta ja Remes vetivät kirjamyyntiä – Katso lista eniten myydyistä teoksista yle.fi. 23.1.2020. Yleisradio Oy. Viitattu 23.1.2020.
  57. ↑ Yli-Mäenpää, Joni: Kevin Lankinen valittiin Urheilugaalassa Vuoden esikuvaksi: "Kyllä pelaajista löytyy myös sitä pehmeämpää puolta" Jatkoaika.com. 16.1.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.2.2021.
  58. ↑ Laakso, Ollipekka: Kevin Lankiselle vastoinkäymiset antavat perspektiiviä elämään Jatkoaika.com. 23.3.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 18.2.2021.
  59. ↑ Kevin Lankinen meni naimisiin – Herkkä suudelma tallentui kuviin www.iltalehti.fi. Viitattu 9.8.2023.
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2019

4 Lehtonen (A) | 7 Kaski | 12 Anttila (C) | 15 Ilomäki | 19 Savinainen (A) | 20 Ojamäki | 21 Tyrväinen | 24 Kakko | 25 Rajala | 27 Luostarinen | 28 Jokiharju | 30 Lankinen | 35 Vehviläinen | 40 Lindbohm | 41 Kiviranta | 45 Olkinuora | 50 Koivisto | 55 Ohtamaa | 58 Hakanpää | 65 Manninen | 70 Mikkola | 71 Kuusela | 76 Sallinen | 82 Pesonen | 91 Lammikko | Valmentaja Jukka Jalonen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kevin_Lankinen&oldid=22654364”