The Wall

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee rockalbumia. The Wall on myös Marvelin sarjakuvahahmo ja televisiokilpailu.
The Wall
Pink Floyd
Studioalbumin The Wall kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  huhti–marraskuussa 1979
 Julkaistu 30. marraskuuta 1979 (UK)
8. joulukuuta 1979 (US)
 Tuottaja(t) Bob Ezrin, David Gilmour, Roger Waters
 Tyylilaji taiderock
sinfoninen rock
progressiivinen rock[1]
progressiivinen pop
 Kesto 80.54
 Levy-yhtiö Harvest Records (UK)
Columbia Records (myöh. Capitol Records) (US)
Pink Floydin muut julkaisut
Animals
(1977)
The Wall
(1979)
The Final Cut
(1983)
Singlet albumilta The Wall
  1. Another Brick in the Wall Part 2
    Julkaistu: tammikuu 1980
  2. ”Run Like Hell”
    Julkaistu: huhtikuu 1980
  3. Comfortably Numb
    Julkaistu: kesäkuu 1980

The Wall on Pink Floydin vuonna 1979 julkaisema 11. studioalbumi, joka on tupla-albumi, jonka pohjalta on tehty myös elokuva. Albumin sanoitti ja sävelsi yhtyeen basisti Roger Waters. Levy on konseptialbumi, ja sen kappaleet kertovat miehestä nimeltä Pink, joka on joutunut lapsesta asti yhteiskunnan, äitinsä ja koulun piinaamaksi. Pinkin isä kuoli toisen maailmansodan aikana. Nämä kokemukset saavat Pinkin aloittamaan kuvitteellisen muurin rakentamisen, jolloin kaikki vastaiskut ovat vain ”Another brick in The Wall”, eli uusi tiili tähän muuriin. Lopulta Pink pakenee lopullisesti muurin taakse omaan maailmaansa, jossa hän muun muassa kuvittelee olevansa fasistinen diktaattori.

Albumin tunnetuimmat kappaleet ovat ”Another Brick in the Wall Pt. 2” ja ”Comfortably Numb”. Albumi on myynyt Yhdysvalloissa RIAA:n mukaan 23-kertaista platinaa (11,5 miljoonaa, tupla-albumina), joten se on yhtyeen toiseksi myydyin albumi, myydyimpänä The Dark Side of the Moon vuodelta 1973. Rolling Stone -musiikkilehti valitsi The Wallin kaikkien aikojen 87. parhaaksi albumiksi Top 500 -albumilistallaan.

Albumin teon aikoihin yhtye oli hajanaisessa tilassa. Roger Waters vastasi lähes kaikesta uudesta kappalemateriaalista. Levyn valmistumisen aikoihin Waters junaili kosketinsoittaja Richard Wrightille potkut yhtyeestä. Syynä oli se, että Wright ei juuri ollut mukana levyn teossa. Hän ei ollut äänittänyt omia osuuksiaan ja muut joutuivat äänittämään niitä. Tämän myöntävät myös Nick Mason ja David Gilmour. Wright osallistui kuitenkin albumin konsertteihin palkattuna muusikkona. Lopulta Wright itse sai eniten rahaa albumin konserteista sillä hänen ei pitänyt osallistua konserttien kustannuksiin kiertueen ollessa tappiollinen.

The Wallia esitettiin vuosina 1980 ja 1981 Los Angelesissa, New Yorkissa, Lontoossa ja Dortmundissa. Konsertteja oli yhteensä 31[2]. Konserttien suhteellisen vähäinen määrä johtui esitysten suurista rakennuskustannuksista. Esitykseen kuului yleisön ja yhtyeen väliin rakennettu valtava muuri, joka hajotettiin esityksen lopuksi. Tämän lisäksi show sisälsi Pink Floydin vakiorekvisiittaa kuten suuria näyttöjä, lentäviä sikoja ja runsaasti pyrotekniikkaa. Konserteista julkaistiin 2000 livealbumi Is There Anybody Out There?: The Wall Live 1980–1981.

Roger Waters esitti The Wall -albumin kokonaisuudessaan ”The Wall Live” -maailmankiertueella vuosina 2010 ja 2011 jolloin se esitettiin myös Suomessa Hartwall Areenalla 27.–28. huhtikuuta 2011.

Kaikki kappaleet säv. ja san. Roger Waters, ellei toisin mainita.

1. puoli
NroNimiSäv&sanPäävokaalitKesto
1.In the Flesh?Waters3.19
2.The Thin IceGilmour, Waters2.27
3.Another Brick in the Wall Part 1Waters3.21
4.The Happiest Days of Our LivesWaters1.46
5.Another Brick in the Wall Part 2Gilmour, Waters4.00
6.MotherWaters, Gilmour5.36
2. puoli
NroNimiSäv&sanPäävokaalitKesto
1.Goodbye Blue SkyGilmour2.45
2.Empty SpacesWaters2.10
3.Young LustWaters, GilmourGilmour3.25
4.One of My TurnsWaters3.35
5.Don’t Leave Me NowWaters4.16
6.Another Brick in the Wall Part 3Waters1.14
7.Goodbye Cruel WorldWaters1.13
3. puoli
NroNimiSäv&sanPäävokaalitKesto
1.Hey YouGilmour, Waters4.40
2.Is There Anybody Out There?Waters2.44
3.Nobody HomeWaters3.26
4.VeraWaters1.35
5.Bring the Boys Back HomeWaters1.21
6.Comfortably NumbGilmour, WatersWaters, Gilmour6.24
4. puoli
NroNimiSäv&sanPäävokaalitKesto
1.The Show Must Go OnGilmour1.36
2.In the FleshWaters4.13
3.Run Like HellGilmour, WatersWaters4.19
4.Waiting for the WormsWaters, Gilmour4.04
5.StopWaters0.30
6.The TrialWaters, Bob EzrinWaters5.13
7.Outside the WallWaters1.41

Albumin tarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi kertoo tarinan päähenkilöstä nimeltä Pink. Hän kokee elämässään suuria kolauksia ja pettymyksiä jo lapsuudestaan saakka. Hänen isänsä kuoli toisessa maailmansodassa (”Bring the Boys Back Home”), hänen ylisuojeleva äitinsä tukahduttaa hänen valinnanvapauttansa (”Mother”) ja hänen koulunopettajansa on tyrannimainen, joka haluaa muokata hänestä ja luokanoppilaista heidän ihannekansalaisiksi vasten oppilaiden tahtoa (”The Happiest Days of Our Lives”). Pink alkaa syrjäytyä muusta maailmasta voidakseen suojella itseään tuskalta. Jokainen huono kokemus on ”vain uusi tiili muuriin” (”Another Brick in the Wall”). Pink alkaa rakentaa sosiaalista muuria hänen ja muun yhteiskunnan välille, joka kuitenkin keskeytyy kun hänestä tulee rocktähti ja hän menee naimisiin.

Hänen vaimonsa kuitenkin pettää häntä ja Pink alkaa vaipua masennukseen ja tulee katkeraksi ja jatkaa muurin rakentamista (”Another Brick in the Wall Pt. 3”). Ensimmäisen levyn lopussa hänen muurinsa on valmis (”Goodbye Cruel World”).

Pink menettää mielenterveytensä muurin sisällä, mutta joutuu tekemisiin muiden ihmisten kanssa, sillä hän on vielä suosittu rockmuusikko, joten hänen pitää konsertoida vasten tahtoaan (”The Show Must Go on”). Hän ei kuitenkaan fyysisesti jaksa, joten hän saa huumaavaa ainetta (”Comfortably Numb”). Huumetokkurassa Pink alkaa kuvitella olevansa natsijohtaja ja hän kuvittelee hänen rock-konserttiensa olevan jonkinlaisia kokouksia, jossa fanit ovatkin hänen miehiään (”In the Flesh” ja ”Run Like Hell”). Kuitenkin osa hänestä taistelee tätä vastaan ja hän laittaa itsensä oikeuteen, jossa kaikki häntä vahingoittaneet osapuolet puolustelevat itseään (”The Trial”). Opettaja puolustelee että hänen vaimonsa pakotti hänet tekemäänsä vääryyteen. Vaimo syyttää Pinkiä itse kylmyydestä häntä kohtaan. Äiti taas ei halunnut menettää Pinkiä kuten hän menetti Pinkin isänkin. Vaimo osoittaa että Pink itse on osallisesti syyllinen kohtaloonsa sillä hän käyttäytyi itse kylmästi vaimoaan kohtaan ja piti kaiken sisällään kyselemättä muilta osapuolilta heidän näkökulmaansa. Perusteluiden jälkeen Tuomari käskee hänen rikkoa muurin. Pink jää muurin ulkopuolelle, mutta ei kerrota mitä Pinkille loppujen lopuksi käy (”Outside the Wall”).

  • Pink
  • Vaimo (”Wife”)
  • Äiti (”Mother”)
  • Opettaja (”Schoolmaster”)
  • Tuomari (”The Judge”)
  • Isä (”Daddy”/”Father”)
  • Manageri
  • bändäri
  • Hammer (Kannattajajoukko)
  1. The Wall rateyourmusic.com. Viitattu 14.6.2022.
  2. Macek III, J.C.: "The Wall Live" 4.9.2012. Pop Matters. Viitattu 31.12.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]