Matti Reinikka

Matti Reinikka (22. marraskuuta 1883 Kurikka – 10. maaliskuuta 1917 Helsinki) oli suomalainen sortovuosina aktivistien toiminnassa mukana ollut kauppa-apulainen, joka yritti maaliskuussa 1905 murhata Viipurin läänin kuvernöörin Nikolai Mjasojedovin. Hän oli edellisenä vuonna ollut myös pidätettynä prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen murhan suunnittelusta epäiltynä.^[1]

Reinikan isä kauppias Matti Reinikka piti kauppaliikettä Kurikan Koivistonkylässä. Reinikka kävi kansakoulun ja toimi sitten apulaisena isänsä kaupassa sekä teki maataloustöitä. Hän toimi myös paikallisen nuorisoseuran puheenjohtajana.^[1]

Elokuussa 1904 Reinikka lähti Kurikasta Ruotsiin, jossa hän työskenteli jonkin aikaa tupakkatehtaassa Härnösandissa. Hän palasi Suomeen jo syyskuun lopulla käyttäen Hugo Alfred Strömin nimelle kirjoitettua väärennettyä passia. Reinikka asettui asumaan Hospits Betaniaan Helsinkiin. Vähän myöhemmin hänet pidätettiin prokuraattori Eliel Soisalon-Soinisen Bulevardi 2:ssa sijainneen asunnon rappukäytävästä. Poliisi epäili Reinikan suunnitelleen prokuraattorin murhaamista. ”Ströminä” esiintynyt Reinikka onnistui kuitenkin harhauttamaan poliisia väittämällä, että oikea Reinikka oli vasta tulossa Ruotsista suorittamaan kyseistä attentaattia ja että hän oli itse matkustanut etukäteen Helsinkiin päästäkseen varoittamaan viranomaisia.^[1] Hän liikkui tämän jälkeen poliisien kanssa Helsingissä muka auttamassa näitä oikean Reinikan löytämisessä, mutta paljastui kun eräät kurikkalaiset tuttavat tervehtivät häntä sirkusnäytöksen yleisössä.^[2] Reinikka onnistui livahtamaan pakoon, matkusti Helsingistä junalla Keravalle ja jatkoi sitten matkaa jalkaisin Jokelaan pitkin ratalinjaa. Hän kuitenkin kaatui liikkuvan junan alle ja menetti oikean kätensä.^[1][2] Reinikka tuotiin Helsingin Kirurgiseen sairaalaan ja hän joutui poliisivalvontaan. Hän onnistui kuitenkin pakenemaan sairaalasta erään ystävänsä avustuksella ja matkusti laivakokkina esiintyen laivalla Tukholmaan.^[1]

Reinikka sai Tukholmassa jatkohoitoa vammaansa ja matkusti sen jälkeen Haaparannalle, josta hankki itselleen puisen tekokäden. Hän palasi Suomeen helmikuussa 1905.^[1] Koska toinen aktivisti Lennart Hohenthal oli jo murhannut Soisalon-Soinisen, valitsi Reinikka uudeksi kohteekseen Viipurin läänin venäläisen kuvernöörin Mjasojedovin.^[2] Reinikka saapui Viipuriin 5. maaliskuuta ja meni 21. maaliskuuta lääninhallituksen taloon. Odotettuaan pari tuntia odotushuoneessa hän pääsi pujahtamaan kuvernööri Mjasojedovin työhuoneeseen vartijan poistuttua hetkeksi paikalta.^[1] Reinikka ampui työpöytänsä takana istunutta kuvernööriä Browning-pistoolilla ensin kylkeen, jolloin tämä piiloutui pöydän alle. Toinen laukaus osui Mjasojedovin takapuoleen, kolmas lattiaan. Neljännellä yrittämällä ase jumittui, eikä yksikätinen Reinikka pystynyt korjaamaan sitä,^[2] joten hän pakeni juosten paikalta. Takaa-ajajat saivat hänet kiinni Pantsarlahdenkadulla. Mjasojedov selvisi murhayrityksestä lievillä vammoilla,^[1] ja tapauksesta tuli yleinen naurunaihe.^[2] Reinikka kertoi kuulusteluissa toimineensa yksin ilman avustajia. Hän sai ensin kahden vuoden ja kahden kuukauden kuritushuonerangaistuksen, jonka hovioikeus korotti neljään vuoteen.^[1] Murhayrityksen suunnittelussa avustaneet työläisaktivistit August Rissanen ja Kalle Procopé selvisivät sakoilla.^[3]

Reinikka suoritti kuritushuonetuomionsa Kakolan vankilassa Turussa^[2] ja vapautui kolmen vuoden kuluttua.^[1] Sen jälkeen hän toimi vakuutusyhtiö Fennian matkatarkastajana. Hän toimi samalla edelleen aktivistien salaisena yhdysmiehenä ja matkusteli näissä asioissa myös Ruotsissa ja Tanskassa. Jouduttuaan taas kerran santarmien pidättämäksi ja kuulusteltavaksi uutta vankilatuomiota pelännyt Reinikka päätti tehdä itsemurhan.^[1][2] Hän otti yöllä 10. maaliskuuta 1917 kuolettavan annoksen myrkyllistä fenolia Helsingin Kaivokadulla sijainneessa matkustajakoti Untolassa, johon oli kirjautunut muutamaa päivää aiemmin. Hänet vietiin sairaalaan, jossa hän kuoli.^[2] Vain muutamaa päivää myöhemmin helmikuun vallankumous johti sortokausien päättymiseen Suomessa.^[2][1]

• Muotokuva pohjalaisesta nuorukaisesta, Suomen Kuvalehti, 31.01.1931, nro 5, s. 30, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Eino I. Parmanen : Matti Reinikan pako Kirurgisesta sairaalasta, Kansan kuvalehti, 03.03.1933, nro 10, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Eino I. Parmanen : Matti Reinikka. Eräs sortovuosien aikuisista aktivisteistamme, Kymenlaakson vartio, 01.12.1939, nro 12, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot