Lapinuunilintu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lapinuunilintu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Erittäin uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Uunilinnut Phylloscopidae
Suku: Aasiansieppokertut Seicercus
Laji: borealis
Kaksiosainen nimi

Seicercus borealis
(Blasius, 1858)

Synonyymit

Phylloscopus borealis

Lapinuunilinnun levinneisyys
Lapinuunilinnun levinneisyys
Katso myös

  Lapinuunilintu Wikispeciesissä
  Lapinuunilintu Commonsissa

Lapinuunilintu (Seicercus borealis) on uunilintujen heimoon kuuluva varpuslintu, Suomessa melko harvinainen.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinuunilintu on päältä vihertävänharmaa, vatsapuolelta vaalea. Eroaa uunilinnusta voimakkaampien päänkuvioiden, laulun ja siipijuovan avulla.

Linnun pituus on 11,5–13 cm ja paino noin 10 g. Pajulinnun kokoinen. Ulkomuodoltaan muistuttaa kuitenkin enemmän idänuunilintua.

Vanhin suomalainen rengastettu lapinuunilintu on ollut vähintään 2 vuotta 5 päivää vanha.[3]

Kutsuääni terävä ”tsrit”. Laulu tyystin erilainen kuin muilla uunilinnuilla: hakkaava, toistava säe joka tuo mieleen hernekertun tai keltasirkun laulun alun – ”sri sri sri sri sri sri sri sri sri sri sri sri sri”.

Lapinuunilintu pesii Fennoskandian pohjoisosissa ja Pohjois-Siperiassa sekä paikoin Alaskassa. Suomessa vähälukuinen pesimälaji Itä- ja Pohjois-Suomessa. Saapuu talvehtimisalueiltaan Kaakkois-Aasiasta vasta kesäkuussa, poistuu jo elokuussa.

Euroopan noin 5 000 parin kanta pesii valtaosin Suomessa, sillä Ruotsissa on vain kymmenkunta ja Norjassa 10–100 pesivää paria.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinuunilintu viihtyy koivu- ja sekametsässä, mielellään rannalla. Usein läpitunkemattomissa koivuryteiköissä tai mäntyrääseiköissä.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
muni Phylloscopus borealis

Pesä on yleensä maassa mättäässä tai ojan/joen penkassa, joskus myös vähän maanpinnan yläpuolella esimerkiksi kannolla. Muninta alkaa juhannuksen tietämissä. Munia on 6–7. Haudonta-aika lienee vajaa 2 viikkoa, samoin pesäpoikasaika. Koiras voi pesiä kahden naaraan kanssa.

Lapinuunilintu syö hyönteisiä.

  1. BirdLife International: Seicercus borealis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2023. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
  3. Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pulliainen, Erkki, Mäkelä, Jyrki & Saari, Lennart 1990: Lapinuunilinnun (Phylloscopus borealis) pesinnästä ja käyttäytymisestä Metsä-Lapissa. - Lintumies 5.1990 s. 217-222. LYL.
  • Sihvo, Yrjö 1969: Lapinuunilinnun käyttäytymisestä pesällä. - Lintumies 2.1969 s. 52. SLY.
  • Lapinuunilintu Lintukuva-verkkopalvelussa
  • ITIS: Phylloscopus borealis (englanniksi)