Casus belli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sarajevon laukaukset olivat Itävalta-Unkarin casus belli ensimmäisen maailmansodan sotatoimien käynnistämiselle.

Casus belli (latinaa, suom. ’oikeutus sodalle’) on tietty tapahtuma tai teko, jota valtio käyttää oikeutuksenaan käydä sotaan. Valtio ilmoittaa oikeutuksen julkisesti, jotta se saisi sotatoimilleen kansainvälistä ja kotimaista tukea. Vaikka valtiolla olisikin casus belli, sen ei silti ole pakko ryhtyä aseelliseen taisteluun, vaan se voi pyrkiä erimielisyyksien rauhanomaiseen ratkaisuun.[1]

Sanonta esiintyy tiettävästi alun perin Cicerolla.[2]

Eräs yleisesti hyväksytty casus belli oli Japanin hyökkäys Pearl Harboriin vuonna 1941, jolla Yhdysvallat oikeutti liittymisensä toiseen maailmansotaan. Kyseenalaisempana sodan oikeutuksena on pidetty Yhdysvaltain johtaman liittouman hyökkäystä Irakiin vuonna 2003, jota Yhdysvallat perusteli Irakin johtajan Saddam Husseinin liioitellulla uhalla.[1]

  1. a b Lansford, Tom (päätoim. Kurian, George Thomas): ”Casus Belli”, The Encyclopedia of Political Science, s. 201. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0
  2. Pro Fonteio fragmentti 43. Reijo Pitkäranta (2001): Suomi–latina–suomi-sanakirja, WSOY. Luku ”Lentäviä lauseita”.
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.