villa

villa (9)

1. pitkäkarvaisista eläimistä saatava kuitu, jota käytetään tekstiilien raaka-aineena

   Kotimaisen villan saatavuus on heikko pienten lammasmäärien vuoksi.

2. (kasvitiede) eräitä suovillojen (Eriophorum) suvun kasveja

   tupasvilla (E. vaginatum)

3. eräistä kuituisista materiaaleista etenkin yhdyssanojen jälkiosana

   vuorivilla, mineraalivilla

   teräsvilla

• IPA: /ˈʋilːɑ/

• tavutus: vil‧la

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	villa	villat
genetiivi	villan	villojen (villain)
partitiivi	villaa	villoja
akkusatiivi	villa; villan	villat
sisäpaikallissijat
inessiivi	villassa	villoissa
elatiivi	villasta	villoista
illatiivi	villaan	villoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	villalla	villoilla
ablatiivi	villalta	villoilta
allatiivi	villalle	villoille
muut sijamuodot
essiivi	villana	villoina
translatiivi	villaksi	villoiksi
abessiivi	villatta	villoitta
instruktiivi	–	villoin
komitatiivi	–	villoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	villa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Vanha balttilainen laina, indoeurooppalaistesta sanasta *h₂wĺ̥h₁neh₂. Sukulaissanat ovat mm. latvian ja liettuan vilna, saksan Wolle, englannin wool, ranskan laine ja espanjan ja latinan lana.

• angora
• mohair
• kašmir, kashmir

• adjektiivit: villainen, villava
• substantiivit: villakko
• verbit: villoittaa

angoravilla, eristevilla, himmeävilla, hoikkavilla, kampavilla, karitsanvilla, karstavilla, kašmirvilla, kesävilla, kivivilla, laamanvilla, lampaanvilla, lasivilla, lastuvilla, lettovilla, leukavilla, luhtavilla, lumppuvilla, merinovilla, mineraalivilla, niittyvilla, peltovilla, pohjavilla, puhallusvilla, puuvilla, raionvilla, rasvavilla, ruostevilla, sekoitevilla, selluvilla, shetlanninvilla, suovilla, talvivilla, teräsvilla, tupasvilla, töppövilla, villahiki, villahuivi, villahuopa, villakangas, villakaulaliina, villakoira, villakuitu, villakäsine, villalanka, villalapanen, villalumppu, villamatto, villamusliini, villamyssy, villaneule, villanhiki, villanuttu, villapaita, villapipo, villapusero, villarasva, villaröijy, villasukka, villatakki, villatrikoo, villatähkä, villavaate, villavaha, vuohenvilla, vuorivilla

villa

1. korkeatasoinen huvila

   ylelliset villat ja huoneistot

• joillakin seuduilla omakotitalo on ollut villa; vrt. ruotsin villa
• esiintyy nykyään etenkin matkailumainoksissa ym. ulkomaisista yhteyksissä

• villa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 811 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

villa f. (monikko villas)

1. huvila
2. kaupunki, kauppala (paikka jolla on etuoikeuksia kyliin verrattuna)
3. kaupunginhallitus
4. (Argentiina) slummi

• (slummi) villa miseria

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	vīlla	vīllae
akkusatiivi	vīllam	vīllās
genetiivi	vīllae	vīllārum
datiivi	vīllae	vīllīs
ablatiivi	vīllā	vīllīs

vīlla f. (1)

1. tila, maatila

vila

1. huvila
2. omakotitalo

villa f. (monikko villas[luo])

1. huvila, maaseutuasunto

• villa Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

villa yl. (1) (yks. määr. villan [luo], mon. epämäär. villor [luo], mon. määr. villorna [luo])

1. (riikinruotsi) omakotitalo
2. (suomenruotsi) huvila, kesämökki
3. harhakuva

villa

1. haarukka
2. hanko, talikko

• slaavilainen, vrt. serbokroatian vile ’heinähanko’

• vasvilla

villa

1. huvila

• italian sanasta villa ’huvila’