velkoja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]velkoja (10)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋelkojɑ/
- tavutus: vel‧ko‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | velkoja | velkojat |
| genetiivi | velkojan | velkojien (velkojain) |
| partitiivi | velkojaa | velkojia |
| akkusatiivi | velkoja; velkojan |
velkojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | velkojassa | velkojissa |
| elatiivi | velkojasta | velkojista |
| illatiivi | velkojaan | velkojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | velkojalla | velkojilla |
| ablatiivi | velkojalta | velkojilta |
| allatiivi | velkojalle | velkojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | velkojana | velkojina |
| translatiivi | velkojaksi | velkojiksi |
| abessiivi | velkojatta | velkojitta |
| instruktiivi | – | velkojin |
| komitatiivi | – | velkojine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | velkoja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]- (se, joka on lainannut jollekulle rahaa; se, jolle joku on velkaa) velallinen
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- velkoja Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]velkoja
- (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta velka