uuttaminen
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]uuttaminen (38)
- uuton käyttö tai toteutus menetelmänä, uuton hyödyntäminen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uuttaminen | uuttamiset |
| genetiivi | uuttamisen | uuttamisten uuttamisien |
| partitiivi | uuttamista | uuttamisia |
| akkusatiivi | uuttaminen; uuttamisen |
uuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uuttamisessa | uuttamisissa |
| elatiivi | uuttamisesta | uuttamisista |
| illatiivi | uuttamiseen | uuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uuttamisella | uuttamisilla |
| ablatiivi | uuttamiselta | uuttamisilta |
| allatiivi | uuttamiselle | uuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uuttamisena (uuttamisna) |
uuttamisina |
| translatiivi | uuttamiseksi | uuttamisiksi |
| abessiivi | uuttamisetta | uuttamisitta |
| instruktiivi | – | uuttamisin |
| komitatiivi | – | uuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uuttamis- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. uuton käyttö tai toteutus menetelmänä, uuton hyödyntäminen
|
Ks. uutto |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]uuttaminen
- (taivutusmuoto) IV-infinittiv verbistä uuttaa