temppu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- taitoa vaativa liike, liikesarja, taidonnäyte
- neuvokas, ovela, nokkela teko, konsti, metku
- (arkikieltä) teko, tekonen, juttu
- (arkikieltä) yhdynnästä
- Mikko teki temput Tyynen kanssa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪empːu/
- tavutus: temp‧pu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | temppu | temput |
| genetiivi | tempun | temppujen |
| partitiivi | temppua | temppuja |
| akkusatiivi | temppu; tempun |
temput |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tempussa | tempuissa |
| elatiivi | tempusta | tempuista |
| illatiivi | temppuun | temppuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tempulla | tempuilla |
| ablatiivi | tempulta | tempuilta |
| allatiivi | tempulle | tempuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | temppuna | temppuina |
| translatiivi | tempuksi | tempuiksi |
| abessiivi | temputta | tempuitta |
| instruktiivi | – | tempuin |
| komitatiivi | – | temppuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tempu- | |
| vahva vartalo | temppu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sanan alkuperä on tuntematon, mutta mahdollisesti se kuuluu samaan etymologiseen yhteyteen verbien temmata ja tempaista kanssa.[1]
Sana on mainittu ensi kerran Henrik Achreniuksen häärunossa noin vuonna 1770:[1]
Kuin on kaikki nähty,
Tämä temppu tehty,
Toinen kohta ehtii etehen.
Morsian ei säästä –
Kruunu poies päästä
Kääreypi kauris kätehen:
(Henrik Achrenius: Morsian-tansi)
Käännökset
[muokkaa]1. taitoa vaativa liike, liikesarja, taidonnäyte
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hattutemppu, hokkuspokkustemppu, katoamistemppu, korttitemppu, kypärätemppu, mainostemppu, noitatemppu, silmänkääntötemppu, sirkustemppu, taikatemppu, taitotemppu, tempputyöllistäminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- temppu Kielitoimiston sanakirjassa