sima

sima (9)

1. sokerista, perinteisesti hunajasta käymisellä valmistettu juoma; Suomessa erityisesti vapun aikaan fariinisokerista ja siirapista valmistettu ja sitruunalla ja rusinoilla maustettu juoma.

• IPA: /ˈsimɑ/, [ˈsimɑ̝]

• tavutus: si‧ma

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sima	simat
genetiivi	siman	simojen (simain)
partitiivi	simaa	simoja
akkusatiivi	sima; siman	simat
sisäpaikallissijat
inessiivi	simassa	simoissa
elatiivi	simasta	simoista
illatiivi	simaan	simoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	simalla	simoilla
ablatiivi	simalta	simoilta
allatiivi	simalle	simoille
muut sijamuodot
essiivi	simana	simoina
translatiivi	simaksi	simoiksi
abessiivi	simatta	simoitta
instruktiivi	–	simoin
komitatiivi	–	simoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sima-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• substantiivit: simake

kotisima, simapullo, vappusima

• sima Kielitoimiston sanakirjassa

sima

1. (geologia) maankuoren sisin kehä

lainasana < vieraskielisten piidioksidia (silica) ja magnesiumoksidia tarkoittavien sanojen alkukirjaimista

• sial

sima

1. (arkkitehtuuri) klassisen katon räystäslista

• Artikkeli 4819 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

sima f.

1. kuilu

sima

1. sima

• SVSSK tyyppi 17 (raha)

• sidrunikali