sanka
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- kannettavaan esineeseen molemmista päistään kiinnitetty kädensija, kannin t. kannike
- Sangon sangat painoivat sormet turraksi kun raahasin vettä kaksinkäsin.
- riippulukon kannake
- Murron tekijä oli katkaissut lukon sangan voimapihdeillä.
- silmälasinsanka us. mon.
- Monokkelisssa on toisinaan sanka tai aisa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsɑŋkɑ/
- tavutus: san‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sanka | sangat |
| genetiivi | sangan | sankojen (sankain) |
| partitiivi | sankaa | sankoja |
| akkusatiivi | sanka; sangan |
sangat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sangassa | sangoissa |
| elatiivi | sangasta | sangoista |
| illatiivi | sankaan | sankoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sangalla | sangoilla |
| ablatiivi | sangalta | sangoilta |
| allatiivi | sangalle | sangoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sankana | sankoina |
| translatiivi | sangaksi | sangoiksi |
| abessiivi | sangatta | sangoitta |
| instruktiivi | – | sangoin |
| komitatiivi | – | sankoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sanga- | |
| vahva vartalo | sanka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]mahdollisesti indoeurooppalaisen kantakielen läntisestä haarasta[1]
Käännökset
[muokkaa]1. kannettavaan esineeseen molemmista päistään kiinnitetty kädensija, kannin tai kannike
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- sanka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).