suka

Katso myös: sukā

suka (10-D)^[1]

1. karkea harja, jonka harjakset ovat muovia tai metallia; käytetään eläimien irtokarvojen poistamiseen, sukimiseen

   Hevosen sukiminen aloitetaan vasemmalta kyljeltä.

2. hiusharja, hiussuka; käytetään hiusten harjaamiseen

• IPA: /ˈsukɑ/
• tavutus: su‧ka

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suka	suat
genetiivi	suan	sukien (sukain)
partitiivi	sukaa	sukia
akkusatiivi	suka; suan	suat
sisäpaikallissijat
inessiivi	suassa	suissa
elatiivi	suasta	suista
illatiivi	sukaan	sukiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sualla	suilla
ablatiivi	sualta	suilta
allatiivi	sualle	suille
muut sijamuodot
essiivi	sukana	sukina
translatiivi	suaksi	suiksi
abessiivi	suatta	suitta
instruktiivi	–	suin
komitatiivi	–	sukine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sua-
vahva vartalo	suka-
konsonantti- vartalo	-

vanha indoeurooppalainen laina^[2]

• harja

• verbit: sukia

sukakarva

• suka Kielitoimiston sanakirjassa

suka

1. tykätä, pitää

suka f.

1. harja

   zobu suka ― hammasharja

   tērauda suka ‒ teräsharja

2. suka

   zirgu suka ‒ hevossuka, suka

suka f.

1. narttu, naaraskoira
2. (halventava) lutka