reta

reta f. (monikko retas)

1. (geometria) suora

reta (1)

1. ärsyttää, kiusata

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: reta
• passiivin infinitiivi: retas
• aktiivin part. prees: retande [luo]
• passiivin part. prees: retandes
• part. perf.: yl. retad, n. retat, määr./mon. retade

• retbar
• retfull
• retlig
• retning
• retsam