raaka

raaka (9-D) (komparatiivi raaempi, superlatiivi raain) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka ei ole vielä kypsynyt, kypsymätön
2. kypsentämätön; vaillinaisesti kypsennetty

   Tartarpihvi on raaputettua raakaa lihaa.

3. jalostamaton
4. kehittymätön, sivistymätön
5. julma, toisten oikeuksista tai hyvinvoinnista piittaamaton, arkikielessä brutaali

• IPA: [ˈrɑːkɑ]

• epäkypsä, jalostamaton, kypsennetty, kypsymätön, kypsä, tartarpihvi

• (ruoasta) kypsä

• substantiivit: raakalainen, raakuus
• verbit: raaistaa

puoliraaka, raaka-aine, raakakahvi, raakakakku, raakakivi, raakakopio, raakakuitu, raakakumi, raakakupari, raakakypsytys, raakakäännös, raakalauta, raakamaa, raakamaito, raakamakkara, raakamalmi, raakametalli, raakanahka, raakapakaste, raakapihvi, raakapurje, raakapuu, raakapuuro, raakaraaste, raakarauta, raakaravinto, raakasilkki, raakasokeri, raakasose, raakatislaus, raakavedos, raakavesi, raakaöljy

• raaka Kielitoimiston sanakirjassa

raaka (9-D)

1. (merenkulku) purjealuksen mastoon poikittain kiinnitetty pyöröpuu, raakapuu, johon raakapurje kiinnitetään

• IPA: /ˈrɑːkɑ/, [ˈrɑːkɑ]

• tavutus: raa‧ka

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	raaka	raa’at
genetiivi	raa’an	raakojen (raakain)
partitiivi	raakaa	raakoja
akkusatiivi	raaka; raa’an	raa’at
sisäpaikallissijat
inessiivi	raa’assa	raaoissa
elatiivi	raa’asta	raaoista
illatiivi	raakaan	raakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	raa’alla	raaoilla
ablatiivi	raa’alta	raaoilta
allatiivi	raa’alle	raaoille
muut sijamuodot
essiivi	raakana	raakoina
translatiivi	raa’aksi	raaoiksi
abessiivi	raa’atta	raaoitta
instruktiivi	–	raaoin
komitatiivi	–	raakoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	raa’a-
vahva vartalo	raaka-
konsonantti- vartalo	-

• lippuraaka, raakapurje, raakapuu, signaaliraaka

• raaka Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 463, 876 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa