pettää

pettää (53-C) (taivutus[luo])

1. rikkoa luottamus, toimia petollisesti, petkuttaa, johtaa harhaan, harhauttaa; olla uskoton

   Älä anna ulkonäön pettää.

   Aviorikoksen tekijä pettää puolisoaan.

2. (tukevasta rakenteesta) rikkoutua, sortua, mennä hajalle

• IPA: /ˈpet̪ːæːˣ/
• tavutus: pet‧tää

• naruttaa

• adjektiivit: petollinen
• substantiivit: petos, pettäjä, pettäminen
• verbit: pettyä

• pettää Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 844, 3724 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa