peti

peti (5-F)

1. (arkikieltä) nukkumiseen tarkoitettu paikka tai rakennelma
2. ruoan alle tuleva höyste

   kanaa riisipedillä

• IPA: /ˈpet̪i/, [ˈpe̞t̪ːi]

• tavutus: pe‧ti

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	peti	pedit
genetiivi	pedin	petien (petein)
partitiivi	petiä	petejä
akkusatiivi	peti; pedin	pedit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pedissä	pedeissä
elatiivi	pedistä	pedeistä
illatiivi	petiin	peteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pedillä	pedeillä
ablatiivi	pediltä	pedeiltä
allatiivi	pedille	pedeille
muut sijamuodot
essiivi	petinä	peteinä
translatiivi	pediksi	pedeiksi
abessiivi	pedittä	pedeittä
instruktiivi	–	pedein
komitatiivi	–	peteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pedi-
vahva vartalo	peti-
konsonantti- vartalo	-

• Taivutuksessa joskus myös tyyppi 5 ilman astevaihtelua (peti — petit)

• tyyny, peitto
• pedata, petata

• vuode, sänky, punkka

alapeti, petikaveri, riisipeti, siskonpeti, yläpeti

• peti Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 820, 821 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

peti

1. pyytää

peti

1. arkku

peti

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta peto

pȇtī

1. (järjestysluku) viides

• IPA: /pêːtiː/
• tavutus: pe‧ti

pȇti (imperfektiivinen)

1. (refleksiivinen; se) ks. pènjati se

• IPA: /pêːti/
• tavutus: pe‧ti

peti

1. viides

peti

1. laulaa