kiero
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kiero (1) (komparatiivi kierompi, superlatiivi kieroin) (taivutus[luo])
- ei suora, vääntynyt
- kavala, petollinen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkie̯ro/, [ˈk̟ie̞rø̞]
- tavutus: kie‧ro
Etymologia
[muokkaa]- samasta vartalosta, josta on johdettu myös kiertää ja kieriä. Sana on ensimmäisen kerran mainittu Olavi Elimaeuksen suomentamissa maanlain vahvistuskirjoissa 1610.[1]
Käännökset
[muokkaa]2. ihmisen luonteesta
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: kierosti
- substantiivit: kierous
- verbit: kieroilla, kierouttaa, kieroutua
Yhdyssanat
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]- katsoa kieroon
- (myös kuvaannollisesti) karsastaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiero Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat kiero ja kieriä