kaartua

kaartua (52-K) (taivutus[luo])

1. tehdä mutka, olla kaarella

   Huoltoaseman jälkeen tie kaartuu vasemmalle.

   Tummana taivas kaartuu.

• IPA: /ˈkɑːrt̪uɑˣ/
• tavutus: kaar‧tu‧a

• kaartaa

• substantiivit: kaartuminen

• kaartua Kielitoimiston sanakirjassa