kun

Katso myös: -kun, Kun., kůň

kun

1. (alistuskonjunktio) aloittaa aikaa ilmaisevan sivulauseen; sitten kun

   Kissa on innoissaan, kun se saa hiiren kiinni. (viittaa samanaikaiseen tapahtumiseen)

   Tuskin yksi oli lähtenyt, kun toinen tuli. (viittaa aiemmin tapahtuneeseen)

   Kun saan tämän valmiiksi, menen kotiin. (viittaa tulevaan aikaan)

2. aloittaa sivulauseen, joka ilmaisee vastakkaisen näkökannan

   Eilen kävimme ulkona, kun taas tänään joudumme pysyttelemään sisätiloissa.

3. aloittaa itsenäisen lauseen, usein toivomusta, toivotusta tai tunnetta ilmaisevana

   Kun se sen vielä ymmärtäisi!

4. (arkikieltä) koska

   Ruotsi hävisi Suomelle vuonna 1995 jääkiekossa, kun Ruotsi oli liian itsevarma voitostansa.

5. (puhekieltä) komparatiivisena konjunktiona kuin-sanan sijaan

   Sekin oli parempi kun ei mitään.

6. (slangia) vaan

   Ei kun torstaina.

• IPA: [ˈkun]

Kun on kehittynyt kuin-sanasta, joka on monikon instruktiivi ku-pronominivartalosta. Murteissa sanoja ei eroteta toisistaan ja yleiskielessäkin ero on paikoin häilyvä.^[1]

• kun Kielitoimiston sanakirjassa

kun

1. (alistuskonjunktio) jos

kun

1. kanssa, mukana, kera

kun

1. vain

kun

1. vain

kun

1. kumaani (lainen)

kun

1. päivä