käskeä

käskeä (58) (taivutus[luo])

1. ~ (part.) + 3. inf.:n illatiivi (-maan/-mään) saada joku sanallisen, kirjallisen tai muun viestin kautta tekemään jotakin, koska viestijä niin haluaa tai koska viestijällä on velvollisuus katsoa, että käsketty asia toteutuu

   Isä käski lapset nukkumaan.

   Käy sisään ja ole kuin kotonasi! -Ei tarvitse kahdesti käskeä. (Käyn ja olen oikein mielelläni)

2. erik. mikä pakko on tai oli tehdä jotain sellaista, mitä ei halua tai olisi halunnut tai mistä seuraa tai on seurannut jotain ikävää

   Ei sinua kukaan käske täällä olemaan, eli voit aivan hyvin lähteä, jos et viihdy.

   En olisi halunnut mennä sinne. -Eihän sinua kukaan käskenytkään.

   Se jätkä rupeaa aina ärsyttämään minua, kun olen hänen seurassaan. -Kuka on käskenyt olla tekemisissä sellaisen tyypin kanssa?

   Kuka sinun käski mennä palelluttamaan itsesi?

3. johtaa, olla määräävässä asemassa jossakin, hallita

   Näytän hänelle, kuka täällä käskee!

   Miksi suostut olemaan hänen käskettävänään?

4. (murteellinen) pyytää

   Käskeä kylään

   Isäntä käski vieraat kahville.

• IPA: /ˈkæskeæˣ/
• tavutus: käs‧ke‧ä

• (viestiä jollekulle, että hänen on pakko tehdä jotakin) määrätä, komentaa

• substantiivit: käskijä, käsky
• verbit: käskettää

• käskeä Kielitoimiston sanakirjassa