hymyillä

hymyillä (67) (taivutus[luo])

1. laittaa kasvonsa hymyyn vetämällä suutaan tai suupieliään; pitää hymyä kasvoillaan; olla hymyssäsuin, hymyssä huulin, hymyssä silmin; olla hymyn virneessä

   Neito hymyilee onnellisena.

   Meille onni hymyilee.

   Mattila hymyilee aina ivallisesti, milloinkahan hän on iloinen?

• IPA: /ˈhymyi̯lːæˣ/
• tavutus: hy‧myil‧lä

• ile-johdos substantiivista hymy tai verbistä hymytä

• substantiivit: hymyileminen, hymyily
• verbit: hymyilyttää

• hymyillä Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 684 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

hymyillä

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta hymy