hunaja
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- makea ja tahmea neste, jota mesipistiäiset ja erityisesti mehiläiset tuottavat kukkien medestä ja kasvien tai kirvojen erittämästä mesikasteesta ravinnokseen. Ihminen on hyödyntänyt mehiläisten keräämää hunajaa aluksi luonnonpesistä ottamalla ja nykyisin tarhaamalla mehiläisiä.
- Hunaja on luonnontuote, joka säilyy ilman säilöntäaineita.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhunɑjɑ/
- tavutus: hu‧na‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hunaja | hunajat |
| genetiivi | hunajan | hunajien (hunajain) |
| partitiivi | hunajaa | hunajia |
| akkusatiivi | hunaja; hunajan |
hunajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hunajassa | hunajissa |
| elatiivi | hunajasta | hunajista |
| illatiivi | hunajaan | hunajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hunajalla | hunajilla |
| ablatiivi | hunajalta | hunajilta |
| allatiivi | hunajalle | hunajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hunajana | hunajina |
| translatiivi | hunajaksi | hunajiksi |
| abessiivi | hunajatta | hunajitta |
| instruktiivi | – | hunajin |
| komitatiivi | – | hunajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hunaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. mesipistiäisen tuottama neste
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hunajahyrrä, hunajakakku, hunajakarhu, hunajakenno, hunajakäki, hunajalinko, hunajamarja, hunajameloni, hunajankeltainen, hunajanmakea, hunajanvaalea, hunajapupu, hunajapurkki, hunajasiirappi, hunajatölkki, hunajavesi, mehiläishoitaja, mehiläispönttö, mehiläistarha, mehiläisvaha
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hunaja Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 739 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10