huomen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huomen (32)
- (ylätyyliä, paitsi eräissä taivutusmuodoissa) aamu
- Varron huomenen koittoa.
- Hyvää huomenta!
- toivottaa hyvät huomenet
- (ylätyyliä) huominen
- Nuorisossa on isänmaan huomen!
- Meille koittaa vielä parempi huomen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhuo̯men/
- tavutus: huo‧men
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huomen | huomenet |
| genetiivi | huomenen | huomenten huomenien |
| partitiivi | huomenta | huomenia |
| akkusatiivi | huomen; huomenen |
huomenet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huomenessa | huomenissa |
| elatiivi | huomenesta | huomenista |
| illatiivi | huomeneen | huomeniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huomenella | huomenilla |
| ablatiivi | huomenelta | huomenilta |
| allatiivi | huomenelle | huomenille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huomenena (huomenna) |
huomenina |
| translatiivi | huomeneksi | huomeniksi |
| abessiivi | huomenetta | huomenitta |
| instruktiivi | – | huomenin |
| komitatiivi | – | huomenine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | huomene- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
huomen- | |
Etymologia
[muokkaa]Johdos luultavasti ’varjoa, hämyä’ merkinneestä sanasta huoma. Saanut merkityksen ’aamu’ kantasuomalaisena aikana.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]huomenaamu, huomenilta, huomenlahja, ylihuomen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- huomen Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 225 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 389–390. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.