fart

fart (monikko farts)

1. (arkikieltä) pieru
2. (arkikieltä, alatyyliä) ärsyttävä henkilö, typerys
3. (arkikieltä, alatyyliä, joskus halventava) (tavallisemmin muodossa old fart) iäkäs henkilö; erityisesti sellainen, jonka näkemyksiä puhuja pitää vanhanaikaisina

• flatus

fart

1. (arkikieltä) pieraista
2. (arkikieltä) (tavallisemmin muodossa fart around) maleksia, lorvia

fart

1. (puhekieltä) vauhti

fart

1. täysinäinen, täpötäysi
2. turhautunut, ärsyyntynyt

fart m. (genetiivi farta tai fartu, akkusatiivi farta tai fart)

1. (puhekieltä) tuuri

mahdollisesti saksan Fahrt

fart m. (monikko farts[luo])

1. suksivoide

• fart Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

fart yl. (3) (yks. määr. farten [luo], mon. epämäär. farter [luo], mon. määr. farterna [luo])

1. vauhti

• hastighet
• sats

• fart Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)