asettaa

asettaa (53-C) (taivutus[luo])

1. laittaa, panna, sijoittaa paikalleen

   Hän asetti maljakon pöydälle.

2. määrätä, määrittää

   Hän asettaa liian suuria vaatimuksia itselleen.

3. perustaa, muodostaa, järjestää

   Ministeriö asettaa työryhmän tutkimaan asiaa.

4. seisauttaa, taltuttaa, rauhoittaa

   Kuka asettaisi tuon hillittömän menon.

5. (murteellinen) pysäyttää, seisauttaa

   Aseta se moottori, että meteli loppuu.

6. säätää asetusarvot rajoihinsa

• IPA: /ˈɑset̪ːɑːˣ/
• tavutus: a‧set‧taa

Johdos yleiskieleen kuulumattomasta asea-verbistä kuten mm. sanat asema, asentaa, asento, asua.^[1]

• kohdente
• kohdistaa

• substantiivit: asetanta, asete, asetin, asettaja, asettaminen, asetus
• verbit: asetella, asettautua, asettua

asettamispäivä, sahanasettaja

• asettaa ehdokkaaksi / ehdolle = ehdottaa jotakuta johonkin tehtävään tms.
• asettaa ehto = edellyttää; laittaa ehto

Hän asettaa ehdokseen, että hoidat asiaan.

• asettaa Kielitoimiston sanakirjassa