aberraatio
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aberraatio (3)
- (eläintiede) muuntuma, erikoinen tai omituinen muoto; harhamuunnos; lajin muunnos, jolla ei ole esimerkiksi alalajin statusta
- (optiikka) linssin tai peilin ominaisuus, joka saa kohteen kuvautumaan väärään paikkaan
- (tähtitiede) tähden aseman näennäinen muutos
- (lääketiede) kudoksen, elimen tai psyykkisten toimintojen poikkeaminen normaalista.
- ajatusvirhe
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aberraatio | aberraatiot |
| genetiivi | aberraation | aberraatioiden aberraatioitten |
| partitiivi | aberraatiota | aberraatioita |
| akkusatiivi | aberraatio; aberraation |
aberraatiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aberraatiossa | aberraatioissa |
| elatiivi | aberraatiosta | aberraatioista |
| illatiivi | aberraatioon | aberraatioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aberraatiolla | aberraatioilla |
| ablatiivi | aberraatiolta | aberraatioilta |
| allatiivi | aberraatiolle | aberraatioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aberraationa | aberraatioina |
| translatiivi | aberraatioksi | aberraatioiksi |
| abessiivi | aberraatiotta | aberraatioitta |
| instruktiivi | – | aberraatioin |
| komitatiivi | – | aberraatioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aberraatio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. eläintiede
|
|
2. optiikka
|
|
3. tähtiede
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- aberraatio Tieteen termipankissa