ona

òna f. (monikko òne)

1. (persoonapronomini) hän, se (naispuolisesta henkilöstä/eläimestä taikka jostain josta käytetään feminiinisukuista substantiivia)

• IPA: /'ǒna/
• tavutus: o‧na

	yksikkö	monikko
nominatiivi	òna	òne
genetiivi	njȇ/je	njȋh/ih
datiivi	njȏj/joj	njȉma/im
akkusatiivi	njȗ/je/ju	njȋh/ih
lokatiivi	njȏj	njȉma
instrumentaali	njȏm/njóme	njȉma

• njen/njezin

• ȏn Hrvatski jezični portal
• òna Školski rječnik hrvatskoga jezika

òna n.

1. monikko sanasta òno; ne

• IPA: /'ǒna/
• tavutus: o‧na

	yksikkö	monikko
nominatiivi	òno	òna
genetiivi	njȅga/ga	njȋh/ih
datiivi	njȅmu/mu	njȉma/im
lokatiivi	njȅmu	njȉma
akkusatiivi	njȅga/ga/nj	njȋh/ih
instrumentaali	njȋm/njíme	njȉma

• njihov

• ònāj Hrvatski jezični portal
• òna Školski rječnik hrvatskoga jezika

ònā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta onaj
2. (taivutusmuoto) monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta onaj
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta onaj

• IPA: /'ǒnaː/
• tavutus: o‧na

ona f.

1. (persoonapronomini) hän, se

nominatiivi	ona
genetiivi	jej
datiivi	jej
akkusatiivi	ją
instrumentaali	nią
lokatiivi	niej

òna (kyrillinen она)

1. (persoonapronomini) hän, se (feminiininen)
2. ne (neutrin monikko)

• on, ono, oni, one

ona f.

1. (persoonapronomini) hän, se (feminiininen)
2. ne (neutrin monikko)

• on, ono, oni, one

ona f.

1. (persoonapronomini) hän, se

nominatiivi	ona
genetiivi	jí, ní
datiivi	jí, ní
akkusatiivi	ji, ni
lokatiivi	ní
instrumentaali	jí, ní

• possessiivinen: její

persoonapronominit

• já, ty, on/ona/ono
• my, vy, oni/ony

ona

1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) datiivimuoto sanasta o