min

Katso myös: m.in., min., mín

min

1. minangkabaun kielitunnus (kolmikirjaiminen, ISO 639-2)^[1]

min

1. minuutti
2. (matematiikka) minimi

min

1. (murteellinen, persoonapronomini) vokaalin edellä esiintyvä rinnakkaismuoto sanasta minä

   Min en oo käynynä siellä vuosiin.

• Pronomini sulautuu seuraavan sanan kanssa äänteellisesti yhteen.

min

1. (runollinen, relatiivinen) minkä

   Näät juuri peto tuo, min vuoksi huudat, ei laske ketään tielle oikealle, vaan estää jokaista, sikskuin hän sortuu. (Jumalainen näytelmä, suom. Eino Leino)

min (5)

1. eräs kiinalainen kieli, min-kiina

• etelämin, pohjoismin

• Artikkelit 1111, 3799 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

min

1. akkusatiivi sanasta mi; minua, minut

min yl., mitt n. (monikko mina)

1. (possessiivinen) minun ... -ni

• Taipuu pääsanansa mukaan.

min bil minun autoni

mitt hus minun taloni

mina bilar/hus minun autoni/taloni (useita)

• jag

• min Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)