menehtyä

menehtyä (52-F) (taivutus[luo])

1. kuolla (hitaasti); nääntyä, riutua, kuihtua

   Potilas menehtyi verenhukkaan.

• IPA: /ˈmenehˌt̪yæˣ/
• tavutus: me‧neh‧ty‧ä

• sanaa käytetään toisinaan kiertoilmauksen kaltaisesti sanan kuolla korvikkeena
• usein kuitenkin kuollaan välittömästi, kun taas esim. saatuihin vammoihin kuollaan vasta myöhemmin menehtymällä

  kuolla tulitaistelussa

  menehtyi sairaalassa vammoihin

• substantiivit: menehtyminen

• menehtyä Kielitoimiston sanakirjassa